Italian kirjallisuuden kovat nimet Dante, Petrarca, Boccaccio ja piilokuvana stalkkaaja. Boccaccio luennoi viime vuosinaan Santo Stefanon kirkossa Danten Jumalaisesta näytelmästä. Rakennus on nykyään konserttisalina eikä yleisölle vapaasti avoinna. Se on lähellä Ponte Vecchiota mutta kätkeytyy ovelasti muiden rakennusten taakse.
Italian kirjallisuuden kovaan kolmikkoon kuuluvat aikalaiset Dante, Boccaccio ja Petrarca. Boccaccio ei tuntenut henkilökohtaisesti Dantea, sillä tämä kuoli maanpaossa, kun Boccaccio oli vielä lapsi. Sen sijaan Petrarcan hän tunsi läheisesti: he tapasivat ja kävivät kirjeenvaihtoa, vaikka myös Petrarcan perhe oli karkotettu Danten tapaan Firenzestä poliittisista syistä. Petrarca kuoli vuotta ennen Boccacciota, ja hyvän ystävän poismeno oli suuri menetys.
Danten elämäkertaa eivät faktat pilaa
Boccaccio jäi kirjallisuushistoriaan myös varhaisena elämäkerturina kirjoittamalla Danten elämä
Dante näkyy Firenzessä, vaikka hänet sieltä karkoitettiin ja omaisuus takavarikoitiin. Kaupungintaloa Palazzo Vecchiota alettiin rakentaa Danten karkoituksen päivinä, mutta hänen kasvokuvansa on silti kunniapaikalla. Vecchion ikkuna-aukosta näkyvä Duomo Giotton suunnittelemine kellotorneineen ovat nekin Danten ja Boccaccion ajalta.
Ajan tapaan runoilijoilla oli todellinen tai kuvitteellinen ihannerakastettu, jolle kirjoitettiin ylistäviä riimejä: Dantella Beatrice, Petrarcalla Laura ja Boccacciolla Fiammetta. Danten elämäkerrassa Boccaccio puhuu paljon Beatricesta, mutta tämän henkilöys jää epäselväksi ja kuolemakin tulee jo varhaisessa vaiheessa. Boccaccio erittelee hartaasti avioliiton kiroja ja toteaa päätteeksi, että ei tiedä mutta epäilee Danten avioliiton olleen onneton. Boccaccio itse ei koskaan mennyt naimisiin ja myöhemmällä iällä kirjoitti varsin katkerasti naisista.
Itse asiassa Danten elämä on melko kummallinen elämäkerta. Se maalaa ihailevan ja rönsyilevän henkilökuvan kohteestaan. Teosta on arvosteltu faktojen puutteesta, koska kirjailija uppoutuu uskonnollisrunolliseen pyörittelyyn, anekdootteihin ja sivuseikkoihin. Boccaccio kertoilee Danten käytöksestä ja ulkonäöstä: Hänellä oli leveä leuka, koukkunenä ja paksu tumma tukka. Hän pukeutui hyvin ja käyttäytyi sivistyneesti. Hän ei mässäillyt, vaan luki kirjoja ja mietti syvällisiä.
Kuvan englanninkielinen käännös vuodelta 1900 on Danten elämäkerran ensimmäinen muunkielinen laitos. Danten elämästä ei tullut Decameronen veroista menestystä, mutta Jumalaisen näytelmän tutkiminen takasi Boccacciolle vakinaisen viran Firenzessä.
Danten pääteoksesta Divina Commediasta Boccaccio puhuu eteerisen ihannoivasti. Dante kulkee Jumalaisessa näytelmässään kuoleman jälkeen helvetissä, kiirastulessa ja paratiisissa, joiden mukaan teoksen kolme osaa on nimetty. Danten elämäkerrassa Boccaccio vastaa myös siihen kiinnostavaan kysymykseen, miksi Dante kirjoitti kansanitaliaksi eikä latinaksi niin kuin muut ajan runoilijat. Sama kysymyshän koskee mitä suurimmassa määrin myös häntä itseään. Vastaus on, että hän halusi tavoittaa laajemman yleisön kuin vain latinaa osaavat oppineet. Kansankieltä käyttämällä hän loi uudenlaista kirjallisuutta, joka oli sekä oppineiden että oppimattomien luettavissa.
Jumalainen näytelmä on italiaksi kirjoitettu runoteos, mutta Decamerone ensimmäinen italiankielinen suorasanainen teos. Hessen mukaan Boccaccio loi italian kielen uudelleen. ”Decameronen kirjoja lukiessaan tuntuu jokaisesta aivan kuin kävelisi kukkivien puiden alla ja kylpisi puhtaissa vesissä. Kirjan sivuja lukiessaan tuntuu kuin kuulisi lintujen livertävän, lasten nauravan ja vesien solisevan.”
Boccaccio vietti viime ajat sukunsa kotipaikassa Certaldossa. Vanha Certaldo on viehättävä yhtenäinen keskiaikainen kokonaisuus korkealla kukkulalla. Boccaccion talo pääkadun varrella on yleisölle avoimena museona.
Boccacio haudattiin sukunsa kotipaikkakunnalle Certaldoon, joka kuuluu Firenzeen mutta sijaitsee kolmisenkymmentä kilometriä keskustasta Sienan suuntaan. Certaldossa on sekä Boccaccion hauta että palatsi, johon hän vetäytyi sairastamaan.
Paikkakunta mainitaan myös Decameronessa, ja tarinoiden mukaan siellä asui aikoinaan ylhäistä ja varakasta väkeä. Siksi myös munkkiveli Cipolla kiersi siellä vuosittain almuja keräämässä. ”Hänet otettiin aina hyvin vastaan, ei niinkään hurskauden takia, vaan siksi että hänen nimellään oli paikkakunnalla hyvä kaiku. Cipolla merkitsee nimittäin sipulia, ja tämän kylän tienoilla kasvaa Toscanan paras sipuli.”
Boccaccio on haudattu San Jacopon ja Filippon kirkkoon, joka on Via Boccaccion varrella aivan kirjailijan kotimuseon lähellä. Certaldo Alteen pääsee näppärästi funikulaarilla, ja paikka antaa hyvän kuvan keskiaikaisesta yhteisöstä.
