perjantai 5. marraskuuta 2021

Shakespearen teatteri Lontoossa

Ensimmäisillä Shakespeare-matkoillani ei Globe-teatteria vielä ollut, vaan se rakennettiin 1990-luvulla alkuperäistä jäljitellen. Globe sijaitsee Lontoon keskustassa Thamesin etelärannalla vain 230 metrin päässä 1600-luvun esikuvastaan.


Towerin sillalta teatteriin kävelee parikymmentä minuuttia Thamesin rantaa pitkin. Rakennusta kannattaa käydä katsomassa, vaikka esitykset eivät kiinnostaisikaan.

Aikamatkalla 1600-luvun esityksiin
Alun perin Globe-teatteri oli kuuden näyttelijän yhteisyritys, ja Shakespeare oli yksi osakkaista. Se avattiin 1599 ja paloi poroksi 1613 kesken Henrik VIII:n esityksen. Globe kakkonen rakennettiin vanhan perustuksille heti seuraavana vuonna. Kaikki Shakespearen suuret tragediat saivat Globessa ensiesityksensä: Hamlet, Kuningas Lear, Macbeth, Otello ja monet muut.

Nykyisen rakennuksen suunnittelussa hyödynnettiin aiempien Globe-teatterien jäänteitä, teatterihistorian asiantuntijoita ja vanhoja kuvia. Rakenteet ovat tammea, istumapaikat on sijoitettu kolmeen kerrokseen, ja näyttämön edessä on iso alue seisomapaikoille. Teatterissa on näyttävä olkikatto, joka oli Shakespearen aikaan yleinen mutta sittemmin kielletty paloturvan takia. Nykymääräysten mukaisesti katsojia saa ottaa sisään vain puolet aiemmasta kolmestatuhannesta. Teatterirakennusta on pidetty hyvänä rekonstruktiona, ja ainakin minun oli helppo siirtyä ajassa neljäsataa vuotta taaksepäin.

Taas kuningas murhataan
Kävin Globessa katsomassa Macbethin 410 vuotta näytelmän ensi-illan jälkeen. Tämäkin tragedia käsittelee Shakespearen mieliaihetta: valtataistelua ja vallanhalun turmiollista vaikutusta. Menestyksekäs sotapäällikkö Macbeth murhaa vallanhimossaan kuninkaan, ja eihän se tarina taaskaan hyvin pääty.

Keskellä murhenäytelmän esitystä huvitti ajankohtainen tekstimuunnos. Alkutekstissä portinvartija huutaa kuullessaan oveen koputettavan: ”Knock, knock, knock! Who’s there, i’ the name of Beelzebub?” Esityksessä näyttelijä vaihtoi nokkelasti paholaisen nimen: ”Knock, knock, knock! Who’s there, i’ the name of Trump?” Yleisö palkitsi nokkeluuden naurulla ja aplodeilla. Samanlaista muuntelua näyttelijät harrastivat epäilemättä myös Shakespearen aikana.


Ihmiset jaksoivat hämmästyttävän hyvin seurata esitystä seisomapaikoillaan. Onnekseni kuitenkin sain napattua lähes viimeisen lipun istumapaikalle. Muun yleisön esimerkkiä seuraten kannoin väliajalta juomat mukaani katsomoon. Kiva käytäntö.

Ajankäytön mallia karanteeniin
Macbethin ensiesitys on ilmeisesti ollut keväällä 1606, juuri ennen ruttoepidemian alkua. Saman vuoden kesällä rutto pakotti teatterin sulkemaan ovensa useiksi kuukausiksi, vaikka edellisestä ruttosulusta oli kulunut vain pari vuotta. Vuosien 1603 ja 1613 välillä Lontoon teatterit olivat ruton takia suljettuina 78 kuukautta eli 60 prosenttia ajasta.

Miten Shakespeare käytti aikansa karanteenissa? Hän kirjoitti noina kymmenenä vuotena 13 klassikkonäytelmää. All’s well that ends well – loppu hyvin, kaikki hyvin.

tiistai 2. marraskuuta 2021

Hamlet Helsingørissä

Hamlet-innostukseeni liittyy eräs huvittava kieliseikka. Näytelmän tiesin sijoittuvan paikkaan nimeltä Elsinore. Sen sijaan kesti vuosia, ennen kuin tajusin, että Elsinore on englanninnos Helsingørin kaupungin nimestä. Olin kulkenut kymmeniä kertoja lautalla Ruotsin Helsingborgista Tanskan Helsingøriin ja katsellut Juutinrauman rannalla kohoavaa Kronborgin linnaa ymmärtämättä, että Hamletin tapahtumat sijoittuvat juuri sinne. Oivallus vaati oman matkansa Kronborgiin.


Hamletin linnaan matkattiin osuvasti Hamlet-lautalla. Pakko oli myös majoittua ihan vain nimen takia Hamlet-hotelliin, josta oli vain lyhyt kävelymatka Kronborgin linnaan.

Hamletin kohtaukset, joita ajattelen öisin
Suosikkikohtauksiani Hamletissa ovat isän haamun ilmestyminen ja näytelmän esittäminen kuningasparille. Näytelmä alkaa kohtauksella, jossa kuolleen kuninkaan haamu ilmestyy vartiomiehille. Horatio kertoo tästä Hamletille.

Horatio: Ja tosiaan. Aave ilmestyi. Isänne tunsin. Kaikki oli totta.
Hamlet: Missä se tapahtui?
Horatio: Yövartiossa, vallinsarvella.
Hamlet: Vallinsarvella siis tavataan ennen keskiyötä.

Yöllä Hamlet kohtaa vallinsarvella isänsä haamun, joka vaatii häntä kostamaan: ”Jos isäsi on ollut sinulle rakas, kosta hänen raaka murhansa!”

Hieno dramaattinen avaus toiminnalle. Mutta miten toteuttaa kohtaus näyttämöllä? Onko aave henkilö, ääni vai jotain ihan muuta? Kuvitteleeko Hamlet isänsä puheen, koska muut näkevät aaveen mutta eivät kuule ääntä?

Kohtaus on kiehtovaa sijoittaa mielessään Kronborgin linnan vallinsarvelle. Linnan tykkipiha ja mustana vellova meri on kuin tehty aaveelle, murhalle ja kostolle. Horation sanoin: ”Tuo jyrkänne ja meren synkkä pauhu jo mielen järkyttävät. Kamala paikka, hulluuteen se suistaa.” Hullun roolin Hamlet päättää ottaakin salatakseen kostoaikeensa.


Kronbergin linna oli kuuluisa paikka Shakespearen aikaan. Ei pidetä mahdottomana, että Shakespeare olisi käynyt siellä näytelmäseurueen mukana. Linnassa esiintyi kiertäviä näyttelijöitä, joten kirjailija oli saattanut vierailla tai kuulla paikasta tovereiltaan.

Näytelmä murhaajan peilinä
Toinen suosikkikohtaukseni on Hamletin kuningasparille järjestämä näytelmä. Linnaan tulee kaupungin tragediaseurue tarjoamaan palveluksiaan, juuri samaan tapaan kuin näyttelijöillä oli tuohon aikaan tapana. Hamlet pyytää seuruetta esittämään näytelmän, johon sovittaa kymmenkunta uutta ratkaisevaa riviä.

”Seurue esittäköön sedälleni kohtauksen, joka muistuttaa isäni murhaa. Jos hän siitä järkkyy, tiedän kyllä, mitä vihdoin teen. Ovela näytelmä on rotan ansa, kuninkaan omatunto saaliinansa.”


Kronbergin pääsalin valtaistuimelle voi kuvitella Claudius-kuninkaan ja Gertrud-kuningattaren katselemaan Hamletin järjestämää näytelmää. Kuningas järkyttyy murhakohtauksesta, joka jäljittelee hänen tekoaan. Näytelmä keskeytetään.

Hamlet antaa näyttelijöille ohjeita, joissa melkein kuulen Shakespearen äänen: Esitä puhe selkeästi kevein korostuksin. Älä huido käsilläsi ilmaa, vaan käytä eleitä varoen. Älä myöskään ole liian laimea, vaan sovita toiminta tekstiin ja teksti toimintaan. Kaikki liioittelu on vierasta näyttelemisen olemukselle. Jos esitys on joko yletön tai lattea, se voi tietämätöntä naurattaa, mutta arvostelukykyistä se vain loukkaa.

Hyviä ohjeita edelleen.


Koko Elsinore eli Helsingør osoittautui olevan yhtä Hamletia lähemmässä katsannossa. Hamlet ja pääkallo näkyivät kaikkialla. Pääkallo liitetään yleensä kuvissa Hamletin To be or not to be -monologiin, vaikka se näytelmässä esiintyy hautausmaakohtauksessa.

Ja nyt jotain ihan muuta – Sotapäiväkirjat

Astrid Lindgrenin lastenkirjat tuntevat kaikki. Aikuisen Astridin arjen kohtaa sotapäiväkirjoissa, jotka on kirjoitettu vuosina 1939–1945 mu...