Towerin sillalta teatteriin kävelee parikymmentä minuuttia Thamesin rantaa pitkin. Rakennusta kannattaa käydä katsomassa, vaikka esitykset eivät kiinnostaisikaan.
Aikamatkalla 1600-luvun esityksiin
Alun perin Globe-teatteri oli kuuden näyttelijän yhteisyritys, ja Shakespeare oli yksi osakkaista. Se avattiin 1599 ja paloi poroksi 1613 kesken Henrik VIII:n esityksen. Globe kakkonen rakennettiin vanhan perustuksille heti seuraavana vuonna. Kaikki Shakespearen suuret tragediat saivat Globessa ensiesityksensä: Hamlet, Kuningas Lear, Macbeth, Otello ja monet muut.
Nykyisen rakennuksen suunnittelussa hyödynnettiin aiempien Globe-teatterien jäänteitä, teatterihistorian asiantuntijoita ja vanhoja kuvia. Rakenteet ovat tammea, istumapaikat on sijoitettu kolmeen kerrokseen, ja näyttämön edessä on iso alue seisomapaikoille. Teatterissa on näyttävä olkikatto, joka oli Shakespearen aikaan yleinen mutta sittemmin kielletty paloturvan takia. Nykymääräysten mukaisesti katsojia saa ottaa sisään vain puolet aiemmasta kolmestatuhannesta. Teatterirakennusta on pidetty hyvänä rekonstruktiona, ja ainakin minun oli helppo siirtyä ajassa neljäsataa vuotta taaksepäin.
Taas kuningas murhataan
Kävin Globessa katsomassa Macbethin 410 vuotta näytelmän ensi-illan jälkeen. Tämäkin tragedia käsittelee Shakespearen mieliaihetta: valtataistelua ja vallanhalun turmiollista vaikutusta. Menestyksekäs sotapäällikkö Macbeth murhaa vallanhimossaan kuninkaan, ja eihän se tarina taaskaan hyvin pääty.
Keskellä murhenäytelmän esitystä huvitti ajankohtainen tekstimuunnos. Alkutekstissä portinvartija huutaa kuullessaan oveen koputettavan: ”Knock, knock, knock! Who’s there, i’ the name of Beelzebub?” Esityksessä näyttelijä vaihtoi nokkelasti paholaisen nimen: ”Knock, knock, knock! Who’s there, i’ the name of Trump?” Yleisö palkitsi nokkeluuden naurulla ja aplodeilla. Samanlaista muuntelua näyttelijät harrastivat epäilemättä myös Shakespearen aikana.
Ihmiset jaksoivat hämmästyttävän hyvin seurata esitystä seisomapaikoillaan. Onnekseni kuitenkin sain napattua lähes viimeisen lipun istumapaikalle. Muun yleisön esimerkkiä seuraten kannoin väliajalta juomat mukaani katsomoon. Kiva käytäntö.
Ajankäytön mallia karanteeniin
Macbethin ensiesitys on ilmeisesti ollut keväällä 1606, juuri ennen ruttoepidemian alkua. Saman vuoden kesällä rutto pakotti teatterin sulkemaan ovensa useiksi kuukausiksi, vaikka edellisestä ruttosulusta oli kulunut vain pari vuotta. Vuosien 1603 ja 1613 välillä Lontoon teatterit olivat ruton takia suljettuina 78 kuukautta eli 60 prosenttia ajasta.
Miten Shakespeare käytti aikansa karanteenissa? Hän kirjoitti noina kymmenenä vuotena 13 klassikkonäytelmää. All’s well that ends well – loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti