Yuman legendaarinen vankila

Tombstone oli pikkupaikka, josta konnat lähetettiin oikeuteen Tucsoniin ja josta tuomarit ”Verihurtta-Hastings” ja ”Hirttäjä-Parker” passittivat heidät Yuman vankilaan. Tucsoniin on Tombstonesta reilut 110 kilometriä ja Tucsonista Yumaan vajaa 400 kilometriä. Tombstonesta ei lähtenyt rautatietä, vaan vangit kuljetettiin postivaunuilla Saapaskukkulan ohi Bensoniin ja sieltä junalla eteenpäin.

Yuman vankila on nykyisin siisti turistikohde, mutta vuosisadan vaihteen karut olot käyvät selväksi. Vankilasta ei karkaaminen onnistunut, sillä toisella puolella oli vuolas Coloradojoki ja kaikkialla muualla hiekkaerämaata. Pakohaluja hillitsi myös vankikukkulan tappava kuumuus.

Yuma sijaitsee Sonoran autiomaan kulmassa aivan Meksikon rajalla, ja se on Yhdysvaltain aurinkoisimpia ja kuumimpia paikkoja. Yuma on lännen elokuvien katsojille tuttu paikka, koska kultakuumeen aikana sen kautta kulki reitti Coloradojoen yli Kaliforniaan ja laitapuolen kulkijat puolestaan päätyivät Yuma Territorial Prisoniin. Vankilan sijainti kuuman autiomaan ja Coloradojoen välissä teki pakenemisen lähes mahdottomaksi, mutta jokunen Punavöissä seikkailevista konnista onnistui pakenemaan intiaanien avulla. ”Jim Malonella oli Soto Dorantes mukanaan. En nyt muista Soton alkuperäistä nimeä, mutta hän on syntyään yuma-intiaani, niin että kavereilla ei ollut aavikolla mitään hätää.”

Todellinen Hell Hole
Punavyö-kirjojen konnat olivat usein viettäneet aikaa Yuman vankilassa, ja moni passitettiin sinne Tombstonesta rötöksiensä jälkeen. Vankila oli toiminnassa vuosina 1876–1909, eikä sitä ollut pilattu mukavuuksilla. Pienissä kopeissa oli kalteriovi suoraan ulos ja sisällä rautaiset kerrossängyt. Kävin vankilassa helmikuussa, silti lämpötila oli 30 astetta ja aurinko porotti kohtisuoraan kirkkalta taivaalta. Kesällä kuumuuden täytyy olla helvetillinen. Päivälämpötila hipoo kesäisin 50:tä astetta, kun taas talvella yölämpö laskee miinukselle.

Vankilan museossa on tarinoita Yuman ”Hellholen” oloista ja vangeista. Moni vanki tuli Tombstonesta niin kuin myös ”Buckskin”-Frank Leslie, jolla oli tilillään useita itsepuolustuksia ja muita tappoja. Hän sai lopulta 25 vuoden tuomion vaimonsa ampumisesta, mutta selvisi hyvän käytöksen ansiosta seitsemällä vuodella.

Punavöissä Yuma on läsnä paitsi konnien loppusijoituspaikkana myös monissa anekdooteissa.”Arizonan rajalla Yumassa nelisen vuotta sitten muuan suuripuheinen kullankaivaja oli hohottanut Punavyön hatun nostolle. Punavyö oli painanut sombreron tiukasti päähänsä ja hymyillyt kullankaivajalle, joka kolmen laukauksen jälkeen oli ryöminyt nelinkontin Yuman pääkadulla likainen hattureuhka suussaan.” Punavyö oli kuulu espanjalaistyylisestä kohteliaasta käytöksestään, jota kovakasvoiset lännenmiehet pitivät akkamaisuutena.

Punavyöllä oli muutenkin tapana rangaista konnia saattamalla heidät naurunalaisiksi, mikä kirjojen mukaan oli Villissä lännessä pahempaa kuin mikään muu. Yksi tyypillinen Punavyön rangaistus oli lähettää konnat matkoihinsa ilman housuja ja hevosia. Joskus heidät ripustettiin rangaistuksena roikkumaan näkyville paikoille vaikkapa Tombstonen lyhtypylväisiin. Konnien alennustila dokumentoitiin kirjan kepeissä piirroskuvissa.

Punavöiden kannet ja piirroskuvat ovat Olavi Hurmerinnan käsialaa. Nuorena sai iloita Punavyön kekseliäistä rangaistuksista ensin tekstinä ja sitten piirroksena.

Kaikkiaan Punavöitä eli Arizona-sarjaa ilmestyi parikymmentä romaania. Ensimmäinen Punavyö on vuodelta 1958 ja viimeinen, Punavyö lähtee etelään, kirjailijan kuolinvuodelta 1971. Kansikuvat ja piirrokset kirjoihin on tehnyt Olavi Hurmerinta. Uuno Hirvosen laaja tuotanto sisältää eri nimillä kirjoitettuja romaaneja kaikkiaan 70 ja lisäksi lukuisia kuunnelmia sekä näytelmiä. Tuotanto joutuisi helposti oman aikamme sensitiivisyyslukijoiden tuomitsemaksi, joten monikaan nykylukija ei kirjoja tunne. Kuitenkin viime vuonna Punavyö-sarjan ensimmäinen osa ilmestyi e-kirjana – ennakoisiko uutta tulemista?