Simo Penttilän Arizona

Kuka Simo Penttilä eli Uuno Hirvonen?
• 24.12.1898–26.6.1971
• Syntyi Raudussa, kuoli Helsingissä
• Toimi 1919–1958 Uuden Suomen toimittajana ja myöhemmin toimituspäällikkönä.
• Suomen Näytelmäkirjailijaliiton puheenjohtaja 1942–1946
• Pro Finlandia vuonna 1959
• Punavyö-sarja, Kenraaliluutnantti T. J. A. Heikkilä -sarja, näytelmiä ja elokuvia

Punavyö seikkailee Tombstonessa
Hauskinta lukemista 10–12-vuotiaana olivat Simo Penttilän Punavyöt. Viikonloppu oli juhlaa, kun kirjastosta haki viihdelastin ja lähti virtuaalimatkalle Arizonaan, jossa Punavyö jakoi oikeutta samoin kuin Zorro Kaliforniassa. Punavyön ”oikea” nimi on Martin Lemond. Hän on toiminut sisällissodassa Etelävaltioiden tiedustelueverstinä, mikä selittää poikkeukselliset taidot. Sodasta palattuaan hän havaitsi, että Villissä lännessä rikolliset eivät joutuneet vastuuseen teoistaan ja oikeuskin oli lahjottavissa. ”Olen tähän asti luottanut lakiin ja oikeuteen, mutta nyt huomaan erehtyneeni. Tässä maankolkassa vallitsee vain korpilaki ja väkivallan oikeus. All right!” Toiminnan miehenä Punavyö otti oikeuden omiin rehellisiin käsiinsä ja langetti ansaitut rangaistukset lain kouran välttäneille konnille.

Niin syvän muistijäljen nuortenkirjat jättivät, että matkustettuani Phoenixiin konferenssiin lähdin ajelemaan kohti Punavyön kotiseutuja. Ensisijainen kohde oli Tombstone, jossa pääosa kirjojen seikkailuista tapahtui. Tombstoneen on Phoenixistä kolmisensataa kilometriä, mutta matka joutui seikkailupaikkoja ja saguarokaktuksia bongaillessa. Eksoottisia ihmishahmoisia saguaroja ei juuri näe muualla kuin Arizonassa, mutta siellä niitä on joka pihassa ja puistikossa. Eräs Punavöiden konnista hakkasi vankilasta karattuaan saguarokaktuksen tuusannuuskaksi, koska ”se näkyi aina mun ikkunaan ja kun aurinko laski, niin se irvisteli”.

Nopea nousu, nopea kuihtuminen
Tombstone perustettiin 1879, kun seudulta löydettin hopeaa. Hopea-aallon huippu sijoittui 1880-luvun puoliväliin, jolloin väkiluku kasvoi muutamassa vuodessa sadasta yli kymmeneentuhanteen ja putosi taas samalla vuosikymmenellä nopeasti tulipalojen ja hopean hinnanlaskun myötä. Kaupungista tuli hetkessä melkeinpä tyhjä ghost town, mutta senpä vuoksi aika on siellä pysähtynyt ja saluunoiden reunustamilla hiekkakaduilla on helppo elää Villin lännen romantiikkaa todeksi. Punavöissä kertoja toteaa: ”Useat vanhat villin Tombtonen tunnetuimmista julkisista rakennuksista ja paikoista ovat olemassa tänäkin päivänä, vaikka kaupunki itse muistuttaakin enemmän ulkomuseota kuin sitä Helldoradoa, joksi sitä 1880-luvulla sanottiin.”

Hopearyntäyksen aikana Tombstonen väkiluku kasvoi muutamassa vuodessa satakertaiseksi ja putosi taas yhtä nopeasti. Huippukauden aikana rakennettiin kiivaasti palveluja ja huvituksia: Grand Hotel, Bird Cage Theatre, neljä kirkkoa, ravintoloita ja lukuisia saluunoita.

Tombstonen keskusta on lopulta hämmästyttävän pieni. Ytimen muodostavat Allen Street, Fremont Street ja Toughnut Street poikkikatuineen. Punavyön seikkailuissa mainituista rakennuksista paikallaan ovat edelleen Courthouse, Old City Hall ja monet saluunat. Sydän sykähtää erityisesti Epitaphin sanomalehtitalon kohdalla, joka toimii nykyisin museona. Jäljellä ovat painokoneet ja valitut näköispainokset kaupungin kulta-ajalta, erityisesti historiaan jääneistä ampumatapauksista.

Epitaph – Arizonan vanhin edelleen ilmestyvä sanomalehti
Epitaph toimittajineen ja uutisineen on läsnä lähes kaikissa Punavyön seikkailuissa. Päätoimittaja ja kaupungin mahtihahmo John Clum mainitaan usein. Clum lähti alun perin länteen hallituksen intiaaniasiamieheksi, mutta sittemmin hän perusti Epitaph-lehden ja tuli valituksi Tombstonen pormestariksi. Clum oli onnistunut luomaan San Carlosin reservaattiin apassien osittaisen itsehallinnon ja poliisivoimat, joista on näyttävä kuva Epitaphin toimistossa. Clum oli hyvissä väleissä apassien kanssa, mutta suhteiden hoito keskenään riiteleviin apassiheimoihin ei ollut helppoa, mistä kertovat Punavyötkin: ”Tapasin Epitaphin John Clumin, joka näytti minulle huomiseen lehteensä tulevaa pääkirjoitusta. Siinä John jyrisee apasseja vastaan.”

Epitaph-lehden eli suomalaisittain Muistokirjoituksen perusti John Clum toukokuussa 1880. Hän myös antoi lehdelle omaperäisen nimen, joka sopii hyvin Tombstonen eli Hautakiven kaupunkiin. Lehti ilmestyy vieläkin kuukausittain ja on siten Arizonan vanhin sanomalehti. Epitaphin toimiston seinällä on kuva Clumista ja hänen perustamistaan apassien omista poliisivoimista.

Tombstonen kaupungin ja lähiseutujen uskottava kuvaus lisää Punavöiden viehätystä. ”Pitääkö niiden pirulaisten kaikkien ajaa juuri tätä kautta?’ Vin Darton nousi ja meni ovelle katsomaan metelöivää liikennettä. ’Pääsisiväthän he Allen Streetiltä paljon helpommin Tucsonin tielle.’ ’Kyllä niin on’, Ross myönsi, ’mutta kaivoshökkeleiltä on suorin tie Viidettä katua Fremont Streetille. Allen Streetin kulmaus tukkeutuu helposti.” Olen usein ihmetellyt Penttilän lähteitä ja niitä metsästänytkin, koska kirjailija ei koskaan käynyt Arizonassa eikä 1950–60-luvuilla ollut Googlen palveluja apuna. Tosin onhan näitä vastaavia kirjallisia tapauksia muitakin, kaunokirjallisuudessa Mika Waltarin Egypti ja viihteessä Jerry Cottonin New York. Penttilällä on täytynyt olla hyvät kartat Tombstonen seudusta, ja lisätietoa lienee löytynyt senaikaisista suosituista lännenseikkailuista.

Nykyään Tombstonessa asukkaita on noin 1300. Kaupunki elää turismista, ja matkailijoita käy vuosittain lähes puoli miljoonaa. Historiaa ylläpidetään ja näytellään kaupungin kaduilla: postivaunut kulkevat, cowboyt partioivat ja kauppa käy.