Jerusalem, maailman keskipiste

Ajomatka Jerusalemiin sujui kirkkaassa auringonpaisteessa. Vuoristoinen seutu oli vehreää ja siistiä. Matka-aika vain aina venyi, vaikka kartalla etäisyydet olivat lyhyitä. Vuokra-auton navigaattori oli ohjelmoitu välttämään Länsirantaa, mikä toi melkoista kiertoa. Israelilaisten vuokra-autojen vakuutus ei ollut voimassa palestiinalaishallinnon alueilla, joten oikaistakaan ei kannattanut.

Jerusalemia kutsutaan Daavidin kaupungiksi. Aikakirjojen mukaan Daavid valloitti kaupungin jebusilaisilta kolmetuhatta vuotta sitten, vaikka Jebusin asukkaat sanoivat Daavidille: ”Tänne sinä et pääse.” Kaupungin vallattuaan Daavid asettui asumaan Siioninvuorelle, joka on hieman nykyisen kaupunginmuurin ulkopuolella. Siioninvuorella oleva ”Daavidin kaupunki” oli tärkeässä roolissa itsenäisyyssodassa, jolloin Jerusalemin vanhakaupunki oli Jordanian hallussa. Ylös johtavien portaiden vieressä on muistolaatta, jossa kerrotaan jordanialaisten tarkka-ampujien väijyneen ja ampuneen Siioninvuorelle nousijoita. Jyrkät portaat hengästyttivät ja nostivat hien pintaan, mutta luotivaara oli ohi.

Salomo rakensi Jerusalemin ensimmäisen temppelin, jonka tuhosivat babylonialaiset 586 eaa. Samalle paikalle rakennettiin toinen temppeli, jonka hävittivät roomalaiset 70 jaa. Jäljellä on vain osa läntistä ulkomuuria eli itkumuuri. Itkumuurin hyllyistä huomaa, että juutalaisuus on kirjauskonto.

Ei mitään uutta auringon alla
Daavid ja hänen poikansa Salomo olivat molemmat kirjallisia kuninkaita. Daavidin psalmit ovat hänen omiin elämänvaiheisiinsa liittyviä runoja, joita esitettiin yleensä lauluina. Niitä on Raamatussa kaikkiaan 150, ja noin puolet nimetään ”Daavidin psalmiksi” tai ”Daavidin sepittämiksi”. Alkuriveillä annetaan myös säestys- ja lauluohjeita tyyliin ”kielisoittimilla, huilujen säestyksellä, kahdeksankielisillä soittimilla” tai ”lauletaan korkealla poikaäänellä”.

”Kielemme tekee meidät vahvoiksi,
meillä on sana hallussamme,
kukaan ei voi meille mitään!”

Salomon aforismit on koottu Sananlaskujen ja Saarnaajan kirjaan. Ne kehottavat hankkimaan viisautta, karttamaan pahaa ja auttamaan ihmisiä. Varsin ajatonta sisältöä tiiviissä paketissa parin kolmen tuhannen vuoden takaa.

”Parempi on viisaus kuin hopea,
tuottoisampi on tieto kuin kulta.”
”Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa
ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää.”

Sanalaskuissa on monia arkisiakin elämänohjeita, joiden toisintoja kuulee vaikkapa iskelmissä: ”Mikä helposti tulee, se helposti menee.” Salomo myös summaa historiaa oivallisesti: ”Ei ole mitään uutta auringon alla.” Tämä mietelmä toistuu kirjallisuudessa, onpa sen alkuperäksi joskus mainittu Waltarin Sinuhe.

Jerusalem-syndrooma iskee
Jerusalemin vanhakaupunki ylhäällä kukkulalla kylpi kutsuvasti auringonvalossa, kun heräsin Salomon-hotellissa. Tunsin Jerusalem-syndrooman ensioireet ja lähdin kohti kaupungin sydäntä.

Muurien sisäpuolelle vanhaankaupunkiin menin Siionin portista. Kapeilla katetuilla kujilla siirtyi vaivatta ajassa parituhatta vuotta taaksepäin ja alkoi eläytyä kaupungin monipolviseen historiaan. Kaupunki tuntui valtavan linnoituksen sisätiloilta.

Via Dolorosaan eli Kärsimysten tielle on koottu tapahtumat Jeesuksen tuomitsemisesta ristiinaulitsemiseen ja ylösnousemiseen. Koko kertomus kävellään läpi, eikä eläytymistä haittaa se arkeologinen tosiasia, että nykyreitti on useita metrejä korkeammalla kuin tapahtuma-aikana. Reitti on vuosisatojen aikana vaihdellut. Oman kierrokseni aloitin viimeisen aterian yläsalista, jatkoin Öljy- eli Oliivimäelle ja sieltä tuomiopaikalle hallintopalatsiin. Nykyinen neljäntoista merkkiaseman reitti päättyy Pyhän haudan kirkkoon, jonka uskotaan olevan Golgatan paikalla.

Via Dolorosa on vilkas pyhiinvaellusten kohde. Reitillä on 14 merkittyä kohdetta, jotka liittyvät evankeliumien tapahtumiin. Yksi niistä on Ecce homo -kaariholvi, joka liittyy Pilatuksen kommenttiin Jeesuksesta. ”Katso: ihminen”.

Vanhakaupunki on jaettu armenialaisten, juutalaisten, kristittyjen ja muslimien kortteleihin. Eri kirkkojen ja pyhien paikkojen valtaisa määrä tekee Jerusalemin vanhastakaupungista uskontojen polttopisteen: se on kolmen suuren kirjauskonnon keskuspaikka.

Kirjoitusten kaupunki kietoo kävijän otteeseensa, joten sinne täytyy palata: L'shana Haba'ah B'Yerushalayim eli ensi vuonna taas Jerusalemissa.

Pieni Israel on hämmästyttävä yhdistelmä uutta ja vanhaa, sotaa ja rauhaa, hedelmätarhoja ja autiomaata, huipputekniikkaa ja paimentolaisuutta.

Kirjojen kirja ja Jerusalem

Raamattu kirjakokoelmana
• Kirjoitettu Lähi-idässä 1000 eaa. – 100 jaa.
• Kymmeniä kirjoittajia, vain Paavali ja muutama muu tiedetään varmasti.
• Kristittyjen Raamatussa kirjoja on 66, juutalaisten 24.
• Useita kirjallisuudenlajeja: historioita, elämäkertoja, opetuksia, aforismeja, runoja.
• Raamatun tekstit on kirjoitettu hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi.
• Koko Raamattu on käännetty yli 700 kielelle, Uusi testamentti yli 1500 kielelle.
• Raamattu on miljardipainoksillaan bestseller vailla vertaa.

Israel on käsittämättömän pieni maa. Pinta-alaltaan se vastaa kutakuinkin Uudenmaan ja Pirkanmaan aluetta, ja asukkaita on 9,2 miljoonaa. Israelin tunnettuus on kuitenkin toista luokkaa kuin Suomen maakunnilla, hyvässä ja pahassa.

Matkailijalle maan kompakti koko on eduksi. Tel Avivin kentältä voi suhahtaa muutamassa tunnissa minne tahansa. Tosin vain periaatteessa, ei käytännössä. Joillain alueilla kulkua hidastavat kapeat ja ruuhkaiset tiet, joillain tarkastuspisteiden jonot.

Israel tulee tutuksi jo alakoulun uskonnon tunneilla. Näkyvyyttä pitävät yllä sittemmin uutiset alueen levottomuuksista. Aika ajoin uutisissa vilahtelevat myös Raamatusta tutut paikat Jerusalemit, Jerikot ja Beetlehemit.

Tein ennen matkaa uuden testamentin
Suunnittelin Israelin-matkaa useaan kertaan. Alueella vain tuntui olevan aina jokin kriisi, eikä matkustamista suositeltu. Etsin sopivaa ajankohtaa ja aloin seurata Jerusalem Postia ja paria muutakin paikallista lehteä. Tutkin kartasta ajoreittejä ja Gazan ohjusten lentoratoja, koska niitä satoi pahimmillaan 2000 päivässä reittini moottoritie 6:n tuntumaan. Matkavalmisteluina tein testamenttini, mikä huvitti lähipiiriä.

Juutalaisuus on mitä suurimmassa määrin kirjauskonto samoin kuin kristinuskokin. Yhteistä molemmille on Vanhan testamentin osuus, Uusi testamentti kuuluu vain kristittyjen Raamattuun.

Lensin vihdoin Tel Aviviin eräänä helmikuun iltana ja matkalla selailin tablettiin ladattua Raamattua. Sen kirjoittajat olivat eläneet seudulla pari kolme tuhatta vuotta aiemmin. Heidän tekstejään on sittemmin painettu, käännetty ja tutkittu enemmän kuin mitään muita kirjoituksia, mutta ilman tekijänpalkkiota ja kirjastokorvauksia. Tekstit kertoivat polveilevaa mutta silti melko yhtenäistä tarinaa maailman luomisesta sen loppuun.

Kirjava teos, kirjava tekijäjoukko
Raamattu on siis kirja mitä suurimassa määrin. Se on kokoomateos, jonka tekstit ovat kirjoittaneet useat Lähi-idässä eri aikoina asuneet kirjoittajat. Juutalaisten Raamattu koostuu kristittyjen Vanhan testamentista, joka sisältää viisi israelilaisten historiaa kuvaavaa Mooseksen kirjaa, runoja ja aforismeja sekä profeettojen opetuksia. Näiden lisäksi kristittyjen Raamattu sisältää Uuden testamentin, joka koostuu Jeesuksen elämäkerroista ja seuraajien matkakertomuksista ja kirjeenvaihdosta. Kokoelma sisältää useita kirjallisuudenlajeja.

Juutalaiset kutsuvat Raamattuaan lyhenteellä Tanak, joka tulee sen osien hepreankielisistä alkukirjaimista Tooran t:stä lähtien. Raamattu-sana tulee kreikan sanasta grammata ’kirjaimet, kirjoitus’, ja raamat tarkoittaa virossa edelleenkin ’kirjaa’ yleisesti. Biblian alkuperä liittyy ’papyrusrullaa tai kirjaa’ tarkoittavaan kreikan sanaan. Raamattuun viitataan usein myös pelkillä kirja-ilmauksilla: Iso kirja, Heliga boken, Good Book.

Monien kansankielten perustana on raamatunkäännös. Kirjoitetun suomen historia alkaa Agricolan kääntämästä Uudesta testamentista. Myös useiden muiden kielten kehityksessä ja vakiinnuttamisessa raamatunkäännös on ollut tärkeänä tukena, esimerkkeinä Lutherin saksannos ja englanninkielinen Kuningas Jaakon Raamattu.

Nykyihminen ei tunnista viittausten lähdettä
Kielet ja kirjat sisältävät valtavasti viittauksia Raamatun sanontoihin ja tarinoihin. Nykyihminen ei yhteyttä välttämättä tunnista, koska yhä harvemmat enää tekstejä lukevat. Silti myös epäilevät Tuomaat saavat jobinpostia ja arvostavat Salomon tuomiota. Arkipuheessa voi heitellä ”helmiä sioille” ja ”pestä kätensä” päätöksistä. Sanonnat elävät, vaikka niiden lähde on unohtunut: ”etsivä löytää”, ”joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa”, ”mitä kylvää, sitä niittää”, ”siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin”.

Raamatun kirjoittajat ovat tallentaneet historiaa, käyttäneet lähteitä ja tulkinneet näkemänsä sekä kuulemansa tarinoiksi hyvässä uskossa. Hämmästyttävää, että yhden teoksen merkitys voi olla niin valtava länsimaisessa kulttuurissa.

Kirjallisuus ja kuvataide sisältävät runsaasti viittauksia Raamattuun. Mikään muu teos ei ole vaikuttanut yhtä paljon länsimaiseen kulttuuriin.