keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Jerusalem, maailman keskipiste

Ajomatka Jerusalemiin sujui kirkkaassa auringonpaisteessa. Vuoristoinen seutu oli vehreää ja siistiä. Matka-aika vain aina venyi, vaikka kartalla etäisyydet olivat lyhyitä. Vuokra-auton navigaattori oli ohjelmoitu välttämään Länsirantaa, mikä toi melkoista kiertoa. Israelilaisten vuokra-autojen vakuutus ei ollut voimassa palestiinalaishallinnon alueilla, joten oikaistakaan ei kannattanut.

Jerusalemia kutsutaan Daavidin kaupungiksi. Aikakirjojen mukaan Daavid valloitti kaupungin jebusilaisilta kolmetuhatta vuotta sitten, vaikka Jebusin asukkaat sanoivat Daavidille: ”Tänne sinä et pääse.” Kaupungin vallattuaan Daavid asettui asumaan Siioninvuorelle, joka on hieman nykyisen kaupunginmuurin ulkopuolella. Siioninvuorella oleva ”Daavidin kaupunki” oli tärkeässä roolissa itsenäisyyssodassa, jolloin Jerusalemin vanhakaupunki oli Jordanian hallussa. Ylös johtavien portaiden vieressä on muistolaatta, jossa kerrotaan jordanialaisten tarkka-ampujien väijyneen ja ampuneen Siioninvuorelle nousijoita. Jyrkät portaat hengästyttivät ja nostivat hien pintaan, mutta luotivaara oli ohi.
Salomo rakensi Jerusalemin ensimmäisen temppelin, jonka tuhosivat babylonialaiset 586 eaa. Samalle paikalle rakennettiin toinen temppeli, jonka hävittivät roomalaiset 70 jaa. Jäljellä on vain osa läntistä ulkomuuria eli itkumuuri. Itkumuurin hyllyistä huomaa, että juutalaisuus on kirjauskonto.

Ei mitään uutta auringon alla
Daavid ja hänen poikansa Salomo olivat molemmat kirjallisia kuninkaita. Daavidin psalmit ovat hänen omiin elämänvaiheisiinsa liittyviä runoja, joita esitettiin yleensä lauluina. Niitä on Raamatussa kaikkiaan 150, ja noin puolet nimetään ”Daavidin psalmiksi” tai ”Daavidin sepittämiksi”. Alkuriveillä annetaan myös säestys- ja lauluohjeita tyyliin ”kielisoittimilla, huilujen säestyksellä, kahdeksankielisillä soittimilla” tai ”lauletaan korkealla poikaäänellä”.

”Kielemme tekee meidät vahvoiksi,
meillä on sana hallussamme,
kukaan ei voi meille mitään!”

Salomon aforismit on koottu Sananlaskujen ja Saarnaajan kirjaan. Ne kehottavat hankkimaan viisautta, karttamaan pahaa ja auttamaan ihmisiä. Varsin ajatonta sisältöä tiiviissä paketissa parin kolmen tuhannen vuoden takaa.

”Parempi on viisaus kuin hopea,
tuottoisampi on tieto kuin kulta.”
”Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa
ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää.”

Sanalaskuissa on monia arkisiakin elämänohjeita, joiden toisintoja kuulee vaikkapa iskelmissä: ”Mikä helposti tulee, se helposti menee.” Salomo myös summaa historiaa oivallisesti: ”Ei ole mitään uutta auringon alla.” Tämä mietelmä toistuu kirjallisuudessa, onpa sen alkuperäksi joskus mainittu Waltarin Sinuhe.

Jerusalem-syndrooma iskee
Jerusalemin vanhakaupunki ylhäällä kukkulalla kylpi kutsuvasti auringonvalossa, kun heräsin Salomon-hotellissa. Tunsin Jerusalem-syndrooman ensioireet ja lähdin kohti kaupungin sydäntä.

Muurien sisäpuolelle vanhaankaupunkiin menin Siionin portista. Kapeilla katetuilla kujilla siirtyi vaivatta ajassa parituhatta vuotta taaksepäin ja alkoi eläytyä kaupungin monipolviseen historiaan. Kaupunki tuntui valtavan linnoituksen sisätiloilta.

Via Dolorosaan eli Kärsimysten tielle on koottu tapahtumat Jeesuksen tuomitsemisesta ristiinaulitsemiseen ja ylösnousemiseen. Koko kertomus kävellään läpi, eikä eläytymistä haittaa se arkeologinen tosiasia, että nykyreitti on useita metrejä korkeammalla kuin tapahtuma-aikana. Reitti on vuosisatojen aikana vaihdellut. Oman kierrokseni aloitin viimeisen aterian yläsalista, jatkoin Öljy- eli Oliivimäelle ja sieltä tuomiopaikalle hallintopalatsiin. Nykyinen neljäntoista merkkiaseman reitti päättyy Pyhän haudan kirkkoon, jonka uskotaan olevan Golgatan paikalla.
Via Dolorosa on vilkas pyhiinvaellusten kohde. Reitillä on 14 merkittyä kohdetta, jotka liittyvät evankeliumien tapahtumiin. Yksi niistä on Ecce homo -kaariholvi, joka liittyy Pilatuksen kommenttiin Jeesuksesta. ”Katso: ihminen”.

Vanhakaupunki on jaettu armenialaisten, juutalaisten, kristittyjen ja muslimien kortteleihin. Eri kirkkojen ja pyhien paikkojen valtaisa määrä tekee Jerusalemin vanhastakaupungista uskontojen polttopisteen: se on kolmen suuren kirjauskonnon keskuspaikka.

Kirjoitusten kaupunki kietoo kävijän otteeseensa, joten sinne täytyy palata: L'shana Haba'ah B'Yerushalayim eli ensi vuonna taas Jerusalemissa.
Pieni Israel on hämmästyttävä yhdistelmä uutta ja vanhaa, sotaa ja rauhaa, hedelmätarhoja ja autiomaata, huipputekniikkaa ja paimentolaisuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ja nyt jotain ihan muuta – Sotapäiväkirjat

Astrid Lindgrenin lastenkirjat tuntevat kaikki. Aikuisen Astridin arjen kohtaa sotapäiväkirjoissa, jotka on kirjoitettu vuosina 1939–1945 mu...