• 16.6.1313–21.12.1375
• Firenzeläisen kauppiaan avioton lapsi
• Opiskeli kieliä, tutki Dantea ja ystävystyi Petrarcan kanssa.
• Italian kirjakielen perustajia ja novellin isä
• Viimeisinä vuosinaan Dante-professorina Firenzessä
• Teoksia: Decamerone, Fiammetta, Filostrato, Vita di Dante
Boccaccion tunnetuin teos Decamerone sijoittuu ruttoepidemian aikaiseen Firenzeen. ”Oli saavuttu vuoteen 1348 jälkeen Kristuksen syntymän, kun kuolemaa tuova rutto puhkesi mainiossa Firenzessä, Italian kauneimmassa kaupungissa. Ei tiede eivätkä inhimilliset varotoimenpiteet mahtaneet mitään tälle kamalalle kulkutaudille. Turhaan perustettiin terveydenhoitolautakuntia, jotka lakkaamatta puhdistuttivat kaupungin katuja, turhaan kiellettiin sairailta sisäänpääsy, turhaan annettiin lukuisia neuvoja terveyden säilyttämiseksi.”
Kuulostaa melko tutulta korona-ajan ihmiselle. Boccaccion mukaan maalis-heinäkuussa 1348 ihmisiä kuoli satatuhatta. Tautiepidemia jylläsi myös vuoden 2020 Italiassa pahiten Euroopan maista, samaisella maalis-heinäkuun jaksolla koronaan kuoli Pohjois-Italiassa 35 000 henkeä ja elo-joulukuussa saman verran. Samoin kuin 700 vuotta aiemmin taas kiellettiin, puhdistettiin ja neuvottiin – nyt vain hiukan paremmin tuloksin. Lääketieteen kehityksestä huolimatta epidemian alku oli kaoottista.
Decamerone alkaa keskiaikaisesta Santa Maria Novella -kirkosta. Kymmenen nuorta tapaa messussa ja lähtee maaseudulle ruttoa pakoon. Kirkko on avoinna edelleen 700 vuotta ruttoepidemian jälkeen.
”Ehdotan, että huvittelemme kertomalla juttuja.”
Decameronen tarina alkaa eräänä tiistaiaamuna firenzeläisessä Santa Maria Novella -kirkossa. Seitsemän parikymppistä nuorta naista tapaa toisensa kirkossa ja päättää paeta ruttoa kuolemankatkuisesta kaupungista maaseudulle. Mukaan lähtee kolme tuttua nuortamiestä, ja pian he matkaavat Fiesolen vehreille kunnaille.
Nuoret saapuvat pittoreskiin toscanalaiseen maalaisympäristöön. ”Näillä rinteillä, varsinkin etelänpuolisilla, kasvoi viiniköynnöksiä, oliivi- ja mantelipuita, kirsikka-, viikuna- ja muita ihania hedelmäpuita tuhkatiheässä. Pohjoisrinteet olivat matalan, tiheän tammi- ja saarnimetsän peitossa, ja laakson pohjaa varjostivat kauniit kuuset, sypressit, pinjat ja laakeripuut, jotka kasvoivat kauniissa järjestyksessä, ikään kuin taitava puutarhuri olisi määrännyt niille kasvupaikat.”
Toscanan rinteillä puut kasvavat kauniissa järjestyksessä, ”kuin taitava puutarhuri olisi niille määrännyt kasvupaikat”.
Seurue majoittuu kukkulalla sijaitsevaan linnaan, nauttii herkkuja ja viihdyttää itseään iloisilla tarinoilla. Sääntönä on, että saa kertoa vain sellaisia tarinoita, jotka tuovat iloa. Jokainen kertoo yhden tarinan jokaisena kymmenenä päivänä, joten kaikkiaan juttuja kertyy sata. Tarinat ovat peräisin eri lähteistä, osa on vanhoja tuttuja ja osa Boccaccion omasta sulkakynästä.
Jokaisella päivällä on oma teemansa.
Päivä 1: Mikä tahansa tarina
Päivä 2: Vastoinkäymisestä onneen
Päivä 3: Älykkyydellä päämäärään
Päivä 4: Traaginen rakkaustarina
Päivä 5: Rakkaustarina vastoinkäymisestä onneen
Päivä 6: Sukkeluudet ja pistopuheet
Päivä 7: Vaimon kepponen miehelleen
Päivä 8: Sekalaisia kepposia
Päivä 9: Tarina oman valinnan mukaan
Päivä 10: Ylevä teko
Tarinat kuljettavat lukijoita pitkin Eurooppaa ja idempänäkin. Lontoo, Pariisi, Marseille, Kreeta, Kypros, Konstantinopoli vilahtelevat firenzeläisten matkakertomuksissa, joissa naiset ovat kauniita, miehet ylhäisiä ja papit velttoja loiseläjiä.
Tunnelma kehyskertomuksessa on kuin Kesäillan unelmassa. Nuoret käyskentelevät kasteisilla nurmikoilla ja sitovat kauniita kukkaseppeleitä. Illan viileydessä he tanssivat ja laulavat lemmenlauluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti