Herman Hesse kertoi lukeneensa Decameronen sen tapahtumapaikalla Mugnonen laaksossa. Hän söi lukiessaan tuoreita sitruunoita ja pani aina siemenen taskuunsa, kun novellia voitiin pitää säädyttömänä. Lopulta taskussa oli 39 siementä: säädyttömiä oli siis kutakuinkin kolmannes tarinoista. Hessen päätelmän mukaan kirjaa voi näin ollen pitää säädyllisempänä kuin itse elämää.
Herman Hessen Boccacciota hehkuttava essee on vuodelta 1904. Essee on suomennettu, ja Tammi painoi sitä 1200 kappaletta joulutervehdykseksi. Kirjanen löytyy ainakin Tampereen kaupunginkirjaston varastosta.
Naisista puhumista ja kepeää tarinointia ei Boccaccion aikana kuitenkaan pidetty oppineelle miehelle sopivana. Boccaccio kommentoi arvosteluja Decameronessa seuraavasti: ”Toiset ovat pitäneet sopimattomana, että ikäiseni mies puhuu lakkaamatta naisista ja koettaa olla heille mieliksi. Edelleen on monia, jotka tuntuvat olevan kovasti huolissaan minun kirjailijanmaineestani ja väittävät, että minun olisi parempi pysytellä Parnasson muusain parissa kuin kertoilla teille tällaisia turhuuksia.” Decameronea kirjoittaessaan Boccaccio oli nelikymppinen, mutta vanhemmalla iällään itsekin tuomitsi teoksensa ja sortui jopa suoranaiseen naisvihaan.
Luostarien loiseläjät kuulevat kunniansa
Kuitenkaan pehmoporno ei ole ollut lukijoiden suurin närän aihe, vaan pikemminkin puhe leväperäisten kirkonmiesten toilailusta. Decameronesta on jopa aikoinaan toimitettu kirkolle kelpaava laitos, jossa huonokäytöksiset papit on muutettu porvareiksi ja käsityöläisiksi. Heh.
Boccaccio ei todellakaan säästele kirkonmiehiä. Munkeista hän kirjoittaa: ”Nämä pitkiä avaria kaapuja käyttävät, kasvonsa keinotekoisesti kalventaneet oliot, joiden ääni on nöyrä ja säyseä heidän pyytäessään almuja, mutta korskea ja kova, kun he soimaavat muita samoista paheista, joiden vallassa itse elävät. Nämä veltot loiseläjät, jotka ovat siinä määrin kietoutuneet valheen ja petoksen verkkoon, etteivät muuta osaakaan kuin pettää itseään ja muita.”
Yhdessä tarinassa hurskas juutalainen Abraham miettii, kääntyäkö kristityksi. Harkitessaan asiaa hän lähtee Roomaan katsomaan, kuinka hurskaita paavi ja kardinaalit ovat. Seurattuaan kirkonmiesten mässäilyä ja paheellista elämää Roomassa hän kertoo ystävälleen: ”Pidän paikkaa pikemminkin perkeleen työpajana kuin pyhänä kaupunkina.” Kaikesta päättäen kelvottomien kirkonmiesten tavat olivat yleisesti tiedossa.
Luultavasti Boccaccion kuvauksissa on totta toinen puoli, vaikka ottaa huomioon kertojan vapauden. Lukijalle käy kuitenkin selväksi, että Boccaccio ei hyökkää uskontoa vaan sen epäkelpoja harjoittajia vastaan. Ymmärrettävästi kirkon on vaikea pitää nämä kaksi asiaa erossa toisistaan.
Aikalaiset tunnistivat monia tarinoiden henkilöitä, mutta nykylukijan harvoja tuttuja lienee Giotto. Hänen käsialaansa on muun muassa kuuluisa Santa Maria Novellan krusifiksi. Vaikka kirkonmiehet tapasivat rietastella Decameronessa, teos ei ole säädytön Hessen sitruunansiemenen laskelman mukaan.
Tuttujakin tavataan
Aika ajoin tarinoissa vilahtelee nykylukijallekin tuttuja nimiä. Aikalaiset tunsivat varmasti monia, mutta yleiseen historiatietämykseen niistä on säilynyt vain harvoja. Yksi tunnetuimmista on taitelija Giotto, jonka tiedetään olleen myös Danten ystävä.
Boccaccion tarina kertoo, että maalaustaiteen mestari ei ollut itse ulkomuodoltaan ihanteellinen, mistä mainitaan muissakin ajan lähteissä. ”Luonto voi yhdistää mitä hämmästyttävimmät älynlahjat mitä rumimpaan ruumiiseen. Yksi tällainen oli Giotto, suuri taiteilija, joka kuvanveistoksissaan, piirustuksissaan ja maalauksissaan kuvasi luontoa niin verrattoman aidosti, että melkein saattoi luulla, että ne eivät olleet ihmiskäden työtä. Hän oli Firenzen maineen kirkkaimpia tähtiä, sillä juuri hän kohotti kukoistukseen taiteen, joka oli ollut vuosisatoja ihmisten tietämättömyyttä hyväkseen käyttävien maalintuhrijain turmelema.” Eräässä tarinassa hänen matkakumppaninsa kysyy: ”Kuulehan, Giotto, jos meitä vastaan tulisi joku vieras, joka ei ole koskaan nähnyt sinua, niin luuletko, että saisimme hänet uskomaan, että sinä olet maailman paras maalari?” Piristävää tavata arkisennäköinen nero Decameronen kaikkien jumalaisten keikareiden joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti