Kirjamatkakirjaa voi myös kuunnella

Kirjamatkakirjaa voi kuunnella, jos tekstit ovat luettavaksi tldr. Kuunneltavissa ovat nyt alkuun Kafkat ja Hemingwayt:

Kafkan Praha
Hemingwayn Key West

Voisi sitä lenkille ikävämpienkin tyyppien kanssa lähteä.

Hemingwayn sankari

Olen lukenut Hemingwayt parikymppisenä ensimmäistä kertaa. Silloin romaanien ihmiskuva osui ja upposi. Etäinen kovaksikeitetty marlboromies tuntui ihailua ansaitsevalta individualistilta.

Suosikkejani ovat olleet Ja aurinko nousee ja Kenelle kellot soivat. Ja aurinko nousee -romaanin Ranskassa ja Espanjassa hengailevan porukan epäsovinnaisuus sopi hyvin opiskeluajan elämänpiirin. Kenelle kellot soivat puolestaan puhutteli yhden asian liikkeen tapaan.

Nuorena lukutapa on eläytyvä. Nyt vuosia myöhemmin romaanien maailmaa katsoo etäämmältä. Niiden maailmassa ja ihmiskuvassa näkee myös sellaista, mikä ei enää miellytäkään.

Kirjailijan brändinrakennuksen esikuva?
Romaanien päähenkilöt ja kirjailijan oma elämä pysyivät hyvin linjassa. Sotaa Italiassa, juomista ja lyömistä Pariisissa, vastarintaa Espanjassa, ammuskelua Afrikassa, syvänmerenkalastusta Karibialla. Romaanit tapahtuvat useimmiten eksoottisessa ympäristössä, jonka kirjailija tuntee hyvin.

Key Westin maisemaa hallitsee turkoosi meri, jonka ”pitkän valkoisen hiekkarannan takana kasvaa kookospalmuja”. Eksotiikkaa lisäävät mangrovepuut ja Hemingwayn talon viisikymmentä kissaa, jotka ovat kirjailijan kuusivarpaisen Lumikki-laivakissan jälkeläisiä.

Romaanien elämänpiiri eroaa arkisesta. Romaanihenkilöt eivät juuri käy töissä, ehkä kirjoittavat tai maalaavat jonkun tunnin, mutta eivät kärsi nälkää eivätkä varsinkaan janoa. Juominen alkaa lounaalta ja jatkuu pitkin päivää. Päähenkilö Thomas Hudson toteaa Saaret ja virta -romaanissa: ”En minä enää osaa puhua muuta kuin jääkylmää daiquiria. Tú hablas daiquiri tú?” Jatkuvan juomisen voi alkoholismin ohella tulkita myös kannanotoksi, sillä kieltolaki oli Yhdysvalloissa yleisesti voimassa 1920–1933 ja kielteiset asenteet paljon pitempään.

Hiukan yllättäen pulmallisilta nyt tuntuvat härkätaistelun ja metsästyksen yksityiskohtaiset kuvaukset – koskeekohan muitakin nykylukijoita? ”Tunnustelin sydäntä etujalan takaa sormilla, ja kun tunsin sen sykkivän nahan alla työnsin veitsen sisään, mutta veitsi oli lyhyt ja vain työnsi sydämen tieltään. – – Kun sain veren valutetuksi, ryhdyin avaamaan eläintä pikku veitselläni, sillä halusin edelleen esitellä taitojani.” Tuntuu kuin katsoisi lehtikuvia panamahattuisista setämiehistä tappamassa uhanalaisia eläimiä. Mutta kai tätäkin pitäisi lukea oman aikansa kehyksessä.

Millaisia ovat romaanihenkilöiden ihanteet? Mitä he tavoittelevat? Ihmistyyppi on lännenelokuvista tuttu kovis, ehkä vain vähän sofistikoituneempi. Toimii Hemingwayn maailmassa.

Hemingwayn suosikkijuoma oli daiquiri, joka piti tarjoilla jääkylmänä ja mielellään tuplana. Daiquiriin tulee neljä senttiä vaaleaa rommia, kaksi senttiä limemehua, sentti sokerisiirappia tai muuta makeaa. Nimensä daiquiri on saanut kuubalaisesta kaupungista.

Vihdoin Hemingwayn talossa

Key West on hallittavan kokoinen kaupunki. Hemingwayn talo löytyi helposti Whitehead Streetin numerosta 907. Portilla odotti Hemingwayn näköinen opas: harmaa tukka, leveä harmaa parta, roteva olemus. Oppaat ilmeisesti valitaan Hemingway-näköiskilpailusta, joka järjestetään vuosittain kirjailijan kantakapakassa Sloppy Joen baarissa.

Hemingwayn talo suljetaan viideltä, joten sinne on mentävä hyvissä ajoin. Viehättävintä paikassa oli taloa ympäröivä terassi ja eksoottinen puutarha.

Hulppeat olot
Vaalea siirtomaatyylinen kaksikerroksinen rakennus on vehreän trooppisen puutarhan keskellä. Toista kerrosta kiertää yltympäri leveä terassi – hieno oleskelutila, miksihän näitä ei näe meillä? Talon sisustuksessa on näyttämöllepanon tuntua, mutta kyllä käsikirjoitus kirjoituskoneessa silti säväyttää. Kirjailijan Key Westin ajan valokuvia ja esineistöä on esillä runsaasti.

Talon pihassa on 18 metrin uima-allas. Työ jouduttiin tekemään ilman koneita mies ja lapio -periaatteella. Hintaa altaalle kertyi 20 000 dollaria, ja se oli aikanaan sadan mailin etäisyydellä ainoa laatuaan.

Hemingway menestyi taloudellisesti, ja Pauline Pfeiffer toi mukavasti varoja yhteiseen pesään. Asujat eivät selvästikään kuuluneet Kirjavan sataman have-notsien joukkoon.

Hemingway asui Key Westin talossa koko 30-luvun työkeikkoja lukuun ottamatta. Hän kirjoitti siellä Kirjavan sataman, Afrikan vihreät kunnaat, Kilimandjaron lumet ja postuumisti ilmestyneen Saaret ja virta -romaanin. Näistä vain Kirjava satama sijoittuu Key Westiin, ja se on ylipäätään Hemingwayn harvoja Yhdysvaltoihin sijoittuvia romaaneja.

Kirjava sataman nimi on To Have and Have Not
Kirjavan sataman päähenkilö Harry Morgan on merkillinen hahmo. Tulkitsijat ovat kiistelleet, onko Morgan sankari vai antisankari. Mies salakuljettaa viinaa ja ihmisiä, huijaa ja tulee huijatuksi, murhaa ja tulee murhatuksi. Jotain tyypillisesti hemingwayläistä sankaria Morganissa kuitenkin on. Poikkeaako hän lopulta kovin paljoa aatteellisesti kultivoituneesta seuraajastaan Robert Jordanista, Kenelle kellot soivat -romaanin päähenkilöstä?

Olennaisen näkökulman antaa romaanin alkuperäinen nimi To Have and Have Not, joka viittaa lama-aikana kärjistyneisiin toimeentulo-ongelmiin ja niiden moraalisiin seurauksiin. Yhteiskunnalliseen taustavireeseen lienevät vaikuttaneet myös kirjailijan tuon ajan Espanjan-matkat ja vahvat tasavaltalaissympatiat.

Romaani sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton. Morgania kummasteltiin, romaanin rakennetta pidettiin hajanaisena ja moraaliakin arveluttavana. Suoranaisen tyrmäyksen kirja sai New York Timesissa: ”Hemingwayn ansiot kirjailijana olisivat suuremmat, jos romaani olisi jäänyt julkaisematta.”

Jäähyväiset aseille – ja ensimmäisille vaimoille

Hemingway tuli ensi kertaa Key Westiin 1928. Ensimmäisellä kolmen viikon vierailullaan kirjailija viimeisteli romaaninsa Jäähyväiset aseille, jossa hän hyödynsi kokemuksiaan ensimmäisen maailmansodan Italiassa. Key Westiä oli kuuleman mukaan hänelle suositellut kirjailijakollega John Dos Passos, joka toimi Hemingwayn tavoin vapaaehtoisena ambulanssimiehenä Italiassa.

Hemingway viimeisteli Jäähyväiset aseille -romaaninsa ensimmäisellä Key Westin vierailullaan. Kirjoitustyön hän teki tilapäisasunnossa eikä omassa talossaan, jossa romaani kuitenkin näyttää olevan kirjoituskoneessa juuri tekeillä.

Muuttaessaan Key Westiin Hemingway oli hiljattain eronnut ensimmäisestä vaimostaan Hadley Richardsonista ja mennyt saman tien naimisiin varakkaan muotitoimittajan Pauline Pfeifferin eli vaimo numero kakkosen kanssa. Pfeifferin setä itse asiassa rahoitti pariskunnan Key Westin talon Whitehead Streetillä.

Nuo joutilaat naiset kahviloissaan
Avioitumisissa Hemingway piti yleensäkin reipasta tahtia. Uusi puoliso odotti jo kynnyksellä, ennen kuin ero entisestä oli selvä. Hadley Richardsonin kolme seuraajaa olivat kaikki toimittajia ja varsin itsellisiä ammattilaisia. Kuitenkaan Hemingwayn romaanien naiset – joille puolisoiden on katsottu antaneen piirteitä – eivät useinkaan tee mitään muuta kuin odottavat kahvilassa tai hotellihuoneessa, että päähenkilö lopettaa joka-aamuisen kirjoitusrupeamansa. Romaanien naisia seuraa kirjailijan machonkatse.

Suorimmin ensimmäisiin avioliittoihin viittaavat kirjailijan kuoleman jälkeen julkaistut Nuoruuteni Pariisi, Saaret ja virta sekä Käärme paratiisissa. Katuvat maininnat näyttävät romaaneissa useimmiten liittyvän ensimmäisen avioliiton särkymiseen. Näin kirjailija suree syrjähyppyään Pfeifferin kanssa Nuoruuteni Pariisissa: ”Kun taas näin vaimoni seisovan kiskojen vierellä junan lipuessa tukkipinojen ohi asemalle, toivoin että olisin mieluummin kuollut kuin rakastanut jotakuta muuta.”

Elämän kolme Pilaria
Machoilu leimasi paitsi romaaneita myös elävää elämää: härkätaisteluita, nyrkkeilyotteluja, metsästystä ja syvänmerenkalastusta. Key Westissä Hemingwayn ympärille kerääntyi kalastusporukka, jonka kanssa hän kiersi Kuuban ja Floridan vesiä pyytämässä miekkakaloja, marliineja ja tonnikaloja. Juuri tämä samainen seurue antoi Hemingwaylle tutun lempinimen Papa. Tiheätunnelmaisista pyyntikuvauksista tunnetuin on tietysti Vanhus ja meri, mutta kalaa pyydystetään myös Kirjavassa satamassa ja monissa muissa romaaneissa.

Hemingway osti 1934 tukevan 12-metrisen kalastusveneen, jonka nimesi Pilariksi. Pilar on myös Espanjan sisällissotaa kuvaavan Kenelle kellot soivat -romaanin keskushenkilön nimi ja Key Westin ajan vaimon Pauline Pfeifferin lempinimi.

Hemingwayn talon tuntumassa on Yhdysvaltojen eteläisin kolkka maamerkkeineen. Kuuba on 160 kilometrin päässä Key Westistä, mutta Harry Morgania siteeraten ”älkää antako kenenkään uskotella itsellenne, ettei Havannan ja Key Westin välillä olisi runsaasti vettä”.

Key Westissä Hemingway tapasi myös kolmannen vaimonsa, maineikkaan kirjeenvaihtajan Martha Gellhornin. Suhteesta on tehty elokuva Hemingway & Gellhorn, jonka avauskohtaus kuvaa pariskunnan ensi tapaamista Hemingwayn kantakapakassa Sloppy Joen baarissa. Sloppy Joe’s on edelleen toiminnassa, nykyisin pääkatu Duval Streetillä.

Uuden avioeron ja uuden avioliiton lähestyessä Hemingway muutti Key Westin talosta Kuubaan vuonna 1939. Pauline Pfeiffer asui talossa kuolemaansa asti vuoteen 1951.

Hemingwayn Key West

Kuka Ernest Hemingway?
• 21.7.1899 –2.7.1961
• Keskiluokkaisen lääkäriperheen lapsi
• Journalisti, sotakirjeenvaihtaja
• Seikkailija, harrastuksena metsästys, kalastus ja juominen
• Romaaneja: Ja aurinko nousee, Jäähyväiset aseille, Kenelle kellot soivat, Vanhus ja meri
• Pulitzer 1952, Nobelin kirjallisuuspalkinto 1954

Hemingway tuo mieleeni auringon, turkoosin meren ja daiquirin. Tuota näkyä kohti lensin Miamiin helmikuun pakkasista. Pari yötä piti toipua lentokentän Embassyssa ja sitten vuokra-autolla kohti Hemingwayn Key Westiä.

Ajomatka Key Westiin häikäisi. Reittiä kelpaa ajella, vaikka ei Hemingwaysta piittaisikaan. Key Westiin on matkaa Miamista reilut parisataa kilometriä, ja ennakoin siihen kuluvan pari kolme tuntia. Vähänpä tiesin, sillä reitti oli hidas ja matkaan kului lähes koko päivä. Kaksikaistainen US Highway 1 kulkee Florida Keys -saarijonon läpi pitkien siltojen ja asutuskeskusten kautta. Rajoituksia, hidasteita ja ruuhkaa.

Kuin Hemingway kalastamassa
Florida Keys koostuu 1700 kapeasta saaresta, jotka erottavat Meksikonlahden Atlantista. Mutta miksi key eikä island? Key tulee espanjan pientä saarta tarkoittavasta sanasta cayo. Lainasana kertoo alueen espanjalaisesta taustasta ja myös nykyisistä läheisistä kytköksistä espanjankielisiin alueisiin. Kuuba on lähempänä Key Westiä kuin Miami.

Merta halkovan US Highway 1:n vieressä kulkee Overseas Railroad. Hemingway asui Key Westissä 1930-luvulla, jolloin viitosluokan hurrikaani tuhosi rautatien ja surmasi yli 400 ihmistä. Rautatiesillat katkeavat ja taas jatkuvat yllättäen.

Aiemmin Key Westiin pääsi vain laivalla, ja vilkas reitti Meksikonlahdelle ja New Orleansiin kulki sen kautta. 1900-luvun alussa rakennettiin rautatie, joka toimikin vuoden 1935 tuhoisaan hurrikaanimyrskyyn asti. Rautatie tuhoutui myrskyssä niin pahasti, että sitä ei enää korjattu. Tilalle alettiin rakentaa autotietä, osittain rautatiepengertä hyödyntäen. Tie kulkee saarelta toiselle 42 sillan kautta. Silloista vaikuttavin on kymmenen kilometriä pitkä Seven Mile Bridge, joka lähtee Marathonin kaupungin laidalta ja yhdistää keskisaaret uloimpaan saariryhmään.

Mutta se auringonvalo ja turkoosi meri joka puolella. Turkoosia pintaa täplittävät harvakseltaan kalastajaveneet, joihin saattaa kuvitella itse Hemingwayn miekkakalaa pyytämään. ”Ja sitten – – meren tyyni pinta puhkesi ja suuri kala nousi siitä ylös, kohosi, kiilsi tummansinisenä ja hopeisena, näytti nousevan loputtomiin vedestä – – ja näytti leijuvan ennen kuin putosi nostattaen korkeat valkeat vesiroiskeet.” Oli mukavampi ajatella hänet tänne kalastamaan kuin Afrikkaan villieläimiä ampumaan.