• 21.7.1899 –2.7.1961
• Keskiluokkaisen lääkäriperheen lapsi
• Journalisti, sotakirjeenvaihtaja
• Seikkailija, harrastuksena metsästys, kalastus ja juominen
• Romaaneja: Ja aurinko nousee, Jäähyväiset aseille, Kenelle kellot soivat, Vanhus ja meri
• Pulitzer 1952, Nobelin kirjallisuuspalkinto 1954
Hemingway tuo mieleeni auringon, turkoosin meren ja daiquirin. Tuota näkyä kohti lensin Miamiin helmikuun pakkasista. Pari yötä piti toipua lentokentän Embassyssa ja sitten vuokra-autolla kohti Hemingwayn Key Westiä.
Ajomatka Key Westiin häikäisi. Reittiä kelpaa ajella, vaikka ei Hemingwaysta piittaisikaan. Key Westiin on matkaa Miamista reilut parisataa kilometriä, ja ennakoin siihen kuluvan pari kolme tuntia. Vähänpä tiesin, sillä reitti oli hidas ja matkaan kului lähes koko päivä. Kaksikaistainen US Highway 1 kulkee Florida Keys -saarijonon läpi pitkien siltojen ja asutuskeskusten kautta. Rajoituksia, hidasteita ja ruuhkaa.
Kuin Hemingway kalastamassa
Florida Keys koostuu 1700 kapeasta saaresta, jotka erottavat Meksikonlahden Atlantista. Mutta miksi key eikä island? Key tulee espanjan pientä saarta tarkoittavasta sanasta cayo. Lainasana kertoo alueen espanjalaisesta taustasta ja myös nykyisistä läheisistä kytköksistä espanjankielisiin alueisiin. Kuuba on lähempänä Key Westiä kuin Miami.
Merta halkovan US Highway 1:n vieressä kulkee Overseas Railroad. Hemingway asui Key Westissä 1930-luvulla, jolloin viitosluokan hurrikaani tuhosi rautatien ja surmasi yli 400 ihmistä. Rautatiesillat katkeavat ja taas jatkuvat yllättäen.
Aiemmin Key Westiin pääsi vain laivalla, ja vilkas reitti Meksikonlahdelle ja New Orleansiin kulki sen kautta. 1900-luvun alussa rakennettiin rautatie, joka toimikin vuoden 1935 tuhoisaan hurrikaanimyrskyyn asti. Rautatie tuhoutui myrskyssä niin pahasti, että sitä ei enää korjattu. Tilalle alettiin rakentaa autotietä, osittain rautatiepengertä hyödyntäen. Tie kulkee saarelta toiselle 42 sillan kautta. Silloista vaikuttavin on kymmenen kilometriä pitkä Seven Mile Bridge, joka lähtee Marathonin kaupungin laidalta ja yhdistää keskisaaret uloimpaan saariryhmään.
Mutta se auringonvalo ja turkoosi meri joka puolella. Turkoosia pintaa täplittävät harvakseltaan kalastajaveneet, joihin saattaa kuvitella itse Hemingwayn miekkakalaa pyytämään. ”Ja sitten – – meren tyyni pinta puhkesi ja suuri kala nousi siitä ylös, kohosi, kiilsi tummansinisenä ja hopeisena, näytti nousevan loputtomiin vedestä – – ja näytti leijuvan ennen kuin putosi nostattaen korkeat valkeat vesiroiskeet.” Oli mukavampi ajatella hänet tänne kalastamaan kuin Afrikkaan villieläimiä ampumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti