Kafka nimittäin vuokrasi kirjoittamista varten työhuoneen Prahan linnan alueen Kultaiselta kujalta eli Zlatá uličkalta. Hän kirjoitti siellä iltamyöhään mutta palasi yöksi vanhankaupungin asuntoonsa. Koko Kultaisen kujan pienten värikkäiden talojen rivistö on näkemisen arvoinen ja ilmeeltään jotain ihan toista kuin muu kaupunki.
Kafkan työhuone oli numerossa 22, ja se on edelleen helppo tunnistaa, koska paikalla toimii Kafkan teoksiin erikoistunut kirjakauppa. Koko kirjallinen tuotanto on myynnissä monella kielellä, ja päädyin itsekin ostamaan matkamuistoksi yhden teoksen. Jälkeenpäin vasta tajusin, että olisi ehdottomasti pitänyt ostaa Maalaislääkäri, jonka Kafka kirjoitti juuri tuossa talossa. Sorruin kuitenkin taas Gregor Samsaan.
Kultainen kuja on Prahan linnan alueella, ja alkuaan pikkutaloissa asui linnan työntekijöitä. Kafka työskenteli talossa numero 22 vuosina 1916–1917.
Kafka-museo on toinen hyvä kohde Vltavan toisella puolella. Kun ylittää Kaarlensillan ja kääntyy oikealle, ei joudu kävelemään pitkään. Siltaa ylittäessään voi muistella Josef K:n viimeistä matkaa, sillä sen on tulkittu kulkeneen Kaarlensillan yli, vaikka sillan nimeä ei mainita.
Itse museo on sopivan kokoinen, ja siellä on paljon henkilöhistoriallista aineistoa, muun muassa ensipainoksia, todistuksia ja kirjailijan piirustuksia. Lisäetuna saa museon pihassa ihailla Černýn humoristista teosta, jossa kaksi mieshahmoa pissaa Tšekin kartan muotoiseen altaaseen.
Museoon on keskusaukiolta kohtuullinen kävelymatka, mutta Kultaiselle kujalle on syytä mennä bussilla. Näin sikälikin, että julkinen liikenne on Prahassa lähes ilmaista.
Haudalle pääsee A-metrolla
Kafka on haudattu uudelle juutalaiselle hautausmaalle, joka on hiukan kauempana keskustasta Žižkovin kaupunginosassa. Sinne menee A-linjan metro, ja hautausmaan portti on melkein asemaa vastapäätä kadun toisella puolella. Kafkan haudalle ohjaa kyltti, joten paikalla lienee käynyt muutama muukin vieras. Hautakiven eteen on pystytetty muistolaatat myös kirjailijan keskitysleireillä kuolleille sisarille Ellille, Vallille ja Ottlalle.
Myös ystävä Max Brod on saanut muistolaatan, mutta hänet on haudattu Israeliin. Max Brod on toimittanut Kafkan jälkeen jääneet paperit ja muistiinpanot julkaisuiksi, vaikka kirjailija pyysi häntä hävittämään jäämistönsä. Meillä olisi luettavana hyvin vähän Kafkan tuotantoa, jos Brod olisi toteuttanut toiveen. Toisaalta Brodin toimitustyötä ja kirjailijan suoranaista omimista on myös arvosteltu: hänen kädenjälkensä näkyy ehkä turhankin selvästi tekstikatkelmien koostamisessa ja tulkinnassa.
Maaliskuussa uudella juutalaisella hautausmaalla oli hiljaista, mutta Kafkan haudalla vierailijoita käy tasaisesti. Hautausmaan muistolaatoissa kuolinvuodet 1942-1944 olivat yliedustettuna.
Uudella hautausmaalla mielessäni pyöri sitaatti Oikeusjutusta, joka tuntui ennustavan koko Prahan juutalaisen yhteisön kohtaloa: "Tiedätkö sinä, mitä tämä merkitsee? Se merkitsee sitä, että sinut yksinkertaisesti pyyhkäistään pois. Ja että kaikki sinun sukulaisesi temmataan mukaan tai ainakin nöyryytetään maan tasalle."
Hylkiöstä matkailuvaltiksi
Moni muukin seikka Kafkan romaaneissa tuntuu ennustavan tulevaa, ainakin näin jälkeenpäin tulkittuna. ”Kafkamainen” ja ”kafkamaisuus” ymmärretään usein painajaismaiseksi byrokratiaksi, jonka rattaissa yksilö voimattomana kipuilee. Sanat soveltuvat hyvin totalitaarisiin yhteiskuntiin, joissa yksilön tarpeet ja oikeudet saavat väistyä niin sanotun yhteisen hyvän tieltä.
Natsiaikana ja sodanjälkeisenä kommunismin kautena monet tšekit joutuivat järjestelmän puristukseen samaan tapaan kuin Oikeusjutun päähenkilö Josef K. Suorastaan enteellisesti Oikeusjutun alkuvirke kuvaa urkintajärjestelmää, jossa kuka tahansa voi satunnaisenkin ilmiannon perusteella joutua hakauksiin politisoituneen oikeuslaitoksen kanssa:
"Joku oli varmasti panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet pidätettiin ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa."
Franz Kafkaa panettelivat sekä natsit että kommunistit, mutta nyt hän on Prahan keskushahmo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti