Kultaiselta kujalta Kafka-museoon

Juutalaiskaupunginosa ja vanhakaupunki ovat Kafka-matkan ydintä, mutta kolme kohdetta niiden ulkopuolelta täydentää hyvin kokonaiskuvaa.

Kafka nimittäin vuokrasi kirjoittamista varten työhuoneen Prahan linnan alueen Kultaiselta kujalta eli Zlatá uličkalta. Hän kirjoitti siellä iltamyöhään mutta palasi yöksi vanhankaupungin asuntoonsa. Koko Kultaisen kujan pienten värikkäiden talojen rivistö on näkemisen arvoinen ja ilmeeltään jotain ihan toista kuin muu kaupunki.

Kafkan työhuone oli numerossa 22, ja se on edelleen helppo tunnistaa, koska paikalla toimii Kafkan teoksiin erikoistunut kirjakauppa. Koko kirjallinen tuotanto on myynnissä monella kielellä, ja päädyin itsekin ostamaan matkamuistoksi yhden teoksen. Jälkeenpäin vasta tajusin, että olisi ehdottomasti pitänyt ostaa Maalaislääkäri, jonka Kafka kirjoitti juuri tuossa talossa. Sorruin kuitenkin taas Gregor Samsaan.

Kultainen kuja on Prahan linnan alueella, ja alkuaan pikkutaloissa asui linnan työntekijöitä. Kafka työskenteli talossa numero 22 vuosina 1916–1917.

Kafka-museo on toinen hyvä kohde Vltavan toisella puolella. Kun ylittää Kaarlensillan ja kääntyy oikealle, ei joudu kävelemään pitkään. Siltaa ylittäessään voi muistella Josef K:n viimeistä matkaa, sillä sen on tulkittu kulkeneen Kaarlensillan yli, vaikka sillan nimeä ei mainita.

Itse museo on sopivan kokoinen, ja siellä on paljon henkilöhistoriallista aineistoa, muun muassa ensipainoksia, todistuksia ja kirjailijan piirustuksia. Lisäetuna saa museon pihassa ihailla Černýn humoristista teosta, jossa kaksi mieshahmoa pissaa Tšekin kartan muotoiseen altaaseen.

Museoon on keskusaukiolta kohtuullinen kävelymatka, mutta Kultaiselle kujalle on syytä mennä bussilla. Näin sikälikin, että julkinen liikenne on Prahassa lähes ilmaista.

Haudalle pääsee A-metrolla
Kafka on haudattu uudelle juutalaiselle hautausmaalle, joka on hiukan kauempana keskustasta Žižkovin kaupunginosassa. Sinne menee A-linjan metro, ja hautausmaan portti on melkein asemaa vastapäätä kadun toisella puolella. Kafkan haudalle ohjaa kyltti, joten paikalla lienee käynyt muutama muukin vieras. Hautakiven eteen on pystytetty muistolaatat myös kirjailijan keskitysleireillä kuolleille sisarille Ellille, Vallille ja Ottlalle.

Myös ystävä Max Brod on saanut muistolaatan, mutta hänet on haudattu Israeliin. Max Brod on toimittanut Kafkan jälkeen jääneet paperit ja muistiinpanot julkaisuiksi, vaikka kirjailija pyysi häntä hävittämään jäämistönsä. Meillä olisi luettavana hyvin vähän Kafkan tuotantoa, jos Brod olisi toteuttanut toiveen. Toisaalta Brodin toimitustyötä ja kirjailijan suoranaista omimista on myös arvosteltu: hänen kädenjälkensä näkyy ehkä turhankin selvästi tekstikatkelmien koostamisessa ja tulkinnassa.

Maaliskuussa uudella juutalaisella hautausmaalla oli hiljaista, mutta Kafkan haudalla vierailijoita käy tasaisesti. Hautausmaan muistolaatoissa kuolinvuodet 1942-1944 olivat yliedustettuna.

Uudella hautausmaalla mielessäni pyöri sitaatti Oikeusjutusta, joka tuntui ennustavan koko Prahan juutalaisen yhteisön kohtaloa: "Tiedätkö sinä, mitä tämä merkitsee? Se merkitsee sitä, että sinut yksinkertaisesti pyyhkäistään pois. Ja että kaikki sinun sukulaisesi temmataan mukaan tai ainakin nöyryytetään maan tasalle."

Hylkiöstä matkailuvaltiksi
Moni muukin seikka Kafkan romaaneissa tuntuu ennustavan tulevaa, ainakin näin jälkeenpäin tulkittuna. ”Kafkamainen” ja ”kafkamaisuus” ymmärretään usein painajaismaiseksi byrokratiaksi, jonka rattaissa yksilö voimattomana kipuilee. Sanat soveltuvat hyvin totalitaarisiin yhteiskuntiin, joissa yksilön tarpeet ja oikeudet saavat väistyä niin sanotun yhteisen hyvän tieltä.

Natsiaikana ja sodanjälkeisenä kommunismin kautena monet tšekit joutuivat järjestelmän puristukseen samaan tapaan kuin Oikeusjutun päähenkilö Josef K. Suorastaan enteellisesti Oikeusjutun alkuvirke kuvaa urkintajärjestelmää, jossa kuka tahansa voi satunnaisenkin ilmiannon perusteella joutua hakauksiin politisoituneen oikeuslaitoksen kanssa:

"Joku oli varmasti panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet pidätettiin ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa."

Franz Kafkaa panettelivat sekä natsit että kommunistit, mutta nyt hän on Prahan keskushahmo.

Kafkamainen tunnelma

Kafkan elämänpiirin tiiviys tihentää ympäristön yhteyttä teoksiin. Juutalaisten kaupunginosa kapeine katuineen, synagogineen ja hautausmaineen konkretisoi sitä synkkää psykologista todellisuutta, jossa Kafkan romaanihenkilöt elävät.

Kafka-museossa näytettiin elokuvaa 1900-luvun taitteen Prahasta. Kuva kiersi niitä paikkoja, joissa Kafka oli vuosisadan vaihteessa kulkenut ja joissa minä ynnä muut matkailijat kuljimme hänen jalanjäljissään. Ällistyin, miten tunnistettavia ja tutunoloisia nuo kaikki paikat olivat, vaikka aikaa on kulunut yli sata vuotta. Ajattomuuden kokemus oli sama kuin Kafkan teksteissä. Kaikki voi muuttua, ilman että mikään olennainen muuttuu.

Oikeusjuttuja päivä- ja yötyönä
Romaaninsa nimestä huolimatta Kafka ei itse ollut mikään nälkätaiteilija vaan valmistui Kaarlen yliopistosta oikeustieteen tohtoriksi ja työskenteli vakuutusjuristina. Juridiikka tarjosi palkkatyön, ja sen valintaan vaikutti myös se tosiasia, että juutalaiselle ei ollut sijaa hallinnossa. Kafkan juridiset virkakirjoitukset on julkaistu ja jopa käännetty englanniksi. Päivätyö näkyy myös kaunokirjallisten tekstien teemoissa.

Kafka valmistui Kaarlen yliopiston oikeustieteen laitokselta tohtoriksi. Yliopisto on perustettu 1348, ja sen vanhin osa Karolinium on vanhassakaupungissa kävelymatkan päässä keskusaukiolta.

Euroopan juutalaisin kaupunki
Millaista oli olla juutalainen Prahassa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa? Praha oli ennen ensimmäistä maailmansotaa osa Itävalta-Unkaria. Kansallisuusaate ja tšekin kieli vahvistuivat 1800-luvulla, mutta Tšekkoslovakia perustettiin vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Kaupungissa oli ennen toista maailmansotaa suuri juutalaisyhteisö, arviolta 120 000 henkeä. Juutalaisista suuri osa puhui saksaa, mikä sai tšekit karsastamaan heitä. Toisaalta myös saksalaisyhteisössä heihin suhtauduttiin epäluuloisesti. Kumpaakin kieltä puhuva juutalaiskirjailija ei ollut yhteisöjen eikä vallanpitäjien suosiossa.

Aina ulkopuolinen
Nykyään Kafka ja juutalaisuus ovat näkyvästi esillä Prahassa. Asetelma on tuttu monille menneille ja nykyisille taiteilijoille: omana aikana ei arvostusta tule, eikä sitä tullut Kafkalle myöskään natsien tai kommunistihallinnon aikaan. Nyt me turistit vaellamme Kafka-kohteissa sekä synagogissa, ja kaupunki hyödyntää kaikkea tunnontuskia tuntematta.

Varsinkin synagogat saivat miettimään, onko edes oikein kiertää katsomassa alttareita, toorakääröjä ja esineitä, jotka on muutama kymmen vuotta sitten rikollisesti riistetty niiden omistajilta. Omaisuus varastettiin ja omistajat tapettiin kunnon ihmisten katsoessa vierestä.

Viidestä Prahan synagogasta ehkä mieleenpainuvin oli Pinkasova, jonka seiniin on kirjoitettu 24 keskitysleirin ja kaikkien natsien murhaamien 78 000 Tšekkoslovakian juutalaisen nimet ja syntymäajat. Synagogan toisessa kerroksessa on lasten piirustuksia Theresienstadtin geton ajalta. Piirustukset kuvaavat riipaisevasti arkipäivää Theresienstadtissa, joka oli eräänlainen väliasema matkalla keskitysleirille.

Pinkasovan synagogan seinät ovat täynnä nimiä sekä syntymä- ja kuolinvuosia. Prahan 120 000 juutalaisesta 78 000 murhattiin natsiaikana.

Kafka-kierrokselle keskusaukiolta

Vanhakaupunki Staré Město ympäröi juutalaiskaupungiosa Josefovia. Melkein kaikki Kafka-kohteet ovat kävelymatkan päässä toisistaan.

Synnyinkodin portilla
Vanhankaupungin keskusaukio Staroměstské námestí on hyvä lähtöpiste Kafka-kierrokselle, sillä kirjailijan kaikki lapsuudenkodit sijaitsevat sen tuntumassa. Synnyinkodista osoitteessa U radnice 5 on jäljellä vain portti, mutta talon kulmassa on korkokuva kirjailijan kasvoista.

Vastapäätä synnyinkotia on Kafka-näyttely, joka kuvaa hänen kirjojensa maailmaa, ei niinkään henkilöhistoriaa. Maaliskuussa olin ainoa asiakas enkä minäkään onnistunut tavoittamaan näyttelyn ideaa. Näyttelyn sisäänkäynnin edustalla istuu Lukija nojatuolissa, Jaroslav Rónan mahtipontinen veistos. Nappasin siitä kuvan, vaikka se ei suosikkeihini kuulukaan.

Kafkan synnyinkoti on pari kadunkulmaa vanhankaupungin keskusaukiolta. Vastapäätä synnyinkotia on istuu Rónan Lukija nojatuolissa. Lukeekohan Muodonmuutosta vai Oikeusjuttua?

Lähistöllä Espanjalaisen synagogan vieressä on toinen tunnettu Jaroslav Rónan veistos. Veistoksen pienempi pukumies istuu isomman, päättömän pukumiehen olkapäillä. Veistos liittyy Kafkan ensimmäiseen julkaistuun novelliin Erään taistelun kuvaus. Tästäkään veistoksesta en ole oppinut pitämään, vaikka koetin luoda suhdetta siihen lukemalla novellin. Se vain ei puhuttele, vaikka yhteyden Kafkan maailmaan tunnistaakin.

Sen sijaan minua miellytti kovasti Kafkan pää, David Černýn 11 metriä korkea ja 39 tonnia painava teos. Muodonmuutosta mukaillen se rakentuu jatkuvasti uudeksi, kun sen 42 teräslevykerrosta liikkuvat itsenäisesti. Černýn kädenjälkeä ovat myös Kafka-museon edustan parimetriset pronssimiehet, jotka pissaavat Tšekin valtion muotoiseen vesialtaaseen. David Černý on vaikuttava mutta samaan aikaan hauska.

Prahan suuret miehet Jaroslav Róna ja David Černý ovat molemmat tehneet tulkintansa Kafkasta. Černýn massiivinen Kafkan teräspää on Quadrion ostoskeskuksen edessä.

Kafkan synnyinkodista on lyhyt kävelymatka perheen muille asuinpaikoille. Ne kaikki sijaitsivat keskusaukion laidalla tai lähellä sitä. Kuusivuotiaasta Franz perheineen asui näyttävästi koristellussa Minuuttitalossa, joka on ihan Raatihuoneen vieressä. Franzin ensimmäinen koulu Deutsche Knabenschule oli aukion laidan Kinsky-palatsissa, ja isä Kafkalla oli myöhemmin liikekin samassa rakennuksessa. Nykyisin Kinsky-palatsi on Kansallisgalleriana. Kirjailijan koti- ja koulumatkat ehtii hyvin kulkea yhden päivän aikana ja vielä poiketa Karolinumin yliopistorakennustakin katsomassa.

Kafka itsekin totesi vanhastakaupungista: ”Minun koko elämäni on rajattu tämän pienen piirin sisälle”.

Kafkan Prahassa

Kuka Franz Kafka?
• 3.7.1883–3.6.1924
• Juutalaisen kauppiasperheen esikoispoika
• Äidinkieli saksa
• Oikeustieteen tohtori
• Työura vakuutusjuristina
• Useimmat teokset julkaistu kuoleman jälkeen
• Romaaneja: Oikeusjuttu, Linna, Amerikka
• Novelleja: Muodonmuutos, Maalaislääkäri, Tuomio

Juuri ennen koronasulkua tein Kafka-matkan Prahaan. Paluu oli 12. maaliskuuta, jonka jälkeen Tšekki sulkikin rajansa. Matkaa varten luin uudelleen Oikeusjutun ja Muodonmuutoksen.

Ihmisestä syöpäläiseksi
Mitä tulee ensiksi mieleen Kafkasta? Minulle pysyvimmän muistijäljen ovat jättäneet Muodonmuutoksen ja Oikeusjutun ensimmäiset virkkeet.

"Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi."

Gregorin muodonmuutos ihmisestä syöpäläiseksi avaa tulkintalinjoja. Kuvaako se kirjailijan sisäistä todellisuutta? Vierauden kokemusta ja jopa itseinhoa, joka saa ilmiasun surrealistisesta kuvasta. Vai onko se työuupuneen kirjailijan painajaisuni höystettynä mustalla huumorilla?

Entä jos kyse onkin ulkopuolisen katseesta? Ilmentääkö syöpäläiseksi muuttuminen autoritaarisen isän suhdetta lapseensa vai yleisemmin yhteisön ylenkatsetta? Prahassakin juutalaista vähemmistöä karsastettiin, mihin saa oikeutuksen karsimalla kanssaeläjistä inhimilliset piirteet.

Vanha hautausmaa ja juutalaisten ahtaat rajat
Juutalaisvastaisuus ei noussut natsiajan Euroopassa tyhjästä, vaan se rajoitti monin tavoin myös vuosisadan vaihteen Prahassa juutalaisten elämää. Kirjailija ja hänen vanhempansa eivät joutuneet kokemaan natsien juutalaisvainoja, sillä Franz kuoli vuonna 1924 ja vanhemmat 1930-luvun alussa. Sen sijaan Franzin kolme sisarta Valli, Elli ja Ottla kuolivat kaikki keskitysleirillä.

Juutalaisten elämän ahtaus saa havainnollisen ilmiasun Prahan vanhalla juutalaisella hautausmaalla. Hautakiviä on vieri vieressä sikin sokin kahdessatoista kerroksessa, koska juutalaisia ei saanut haudata muualle eikä heidän annettu myöskään ostaa lisämaata.

Vieraus ja vaaranuhka lienee kirjoitettu juutalaisten perimään.

Vanha juutalainen hautausmaa on vaikuttava kohde. Klausen-synagogan ikkunasta avautuvaa näkymää voi katsoa kuvana Prahan juutalaisten historiasta.

Korona-ajan Decamerone

Vuoden 2020 maaliskuussa korona pani matkustuskuviot uusiksi. Matkariippuvaisen täytyi keksiä jotain korvaavaa, siksi aloin järjestellä vanhoja matkakuvia ja muistella menneitä kirjamatkoja.

Olen kulkenut lukuisina lomapäivinä kirjailijoiden ja romaanihenkilöiden jalanjäljissä. Kirjat ovat usein määränneet kohteen ja vieneet Tampereelta milloin Pietariin ja Prahaan, milloin Stratford-upon-Avoniin ja Key Westiin. Koronavuoden toukokuuksi olin varannut matkan Steinbeckin Monterreyhyn, mutta se siirtyi tulevaisuuteen.

Esikuvakseni muistelulle sopii Boccaccion 1300-luvulla kirjoittama Decamerone, joka kuului opiskeluaikanani yleisen kirjallisuustieteen approbatur-lukemistoon. Decamerone kertoo kymmenestä nuoresta, jotka lähtevät Firenzestä maaseudulle Fiesoleen ruttoa pakoon. Eristyksessä he viihdyttävät toisiaan kertomalla tarinoita. Jokainen kertoo kymmenen tarinaa, eli niitä kertyy yhteensä sata. Sattuman oikusta tuli valittua ensimmäisellä Firenzen-matkalla hotelli juuri Fiesolesta. Paikasta jäi hyvä muisto mutta ei yhtään tarinaa.

Mutta miksi tehdä kirjamatkoja maailmalle? Sitä en ole kysellyt itseltäni. Paitsi ehkä Veronassa, jossa vaelsimme turistijoukon perässä katsomaan Romeon ja ”Julian parveketta”. Parveke sisäpihoineen oli viehkeä, mutta mitään tekemistä sillä ei tietenkään ollut Shakespearen tai itse näytelmän kanssa. Piha rakkauslukkoineen ja matkamuistoineen oli silkkaa komediaa tragedian sijaan. Vaikka se oli helppo hyväksyä pienessä Aperolissa, jää ihmettelemään, miten kuvitteelliselle hahmolle luodaan käsin kosketeltavat puitteet ja niitä tullaan katsomaan Euroopan toiselta laidalta.

Täytyykö kirjaihmisen edes perustella viehtymystään? Yksi käy urheilukisoissa, toinen taidenäyttelyissä, kolmas ruokamatkoilla ja kuka mitäkin. Vapaa-ajallaan saa tehdä mitä haluaa.