Satuin lukemaan Sotapäiväkirjat kuukausi sen jälkeen, kun Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan ja aloittanut karmivan sodan keskellä Eurooppaa. Astridin päiväkirjamerkinnät tuntuivat tuolloin hämmästyttävän osuvilta.
"VOI! SOTA ALKOI TÄNÄÄN. Kukaan ei tahdo uskoa sitä."
"Eli, Eli, lama sabaktani! Enää ei tekisi mieli elää! Venäläiset ovat tänään pommittaneet Helsinkiä ja useita muita paikkoja Suomessa.”
”En muista toista näin mustaa päivää! – – Miten tässä käy, millainen kohtalo meitä odottaa? Ja onnetonta Suomea?"
Tunnelmat olivat tuolloin sodan alussa samat kuin Euroopassa reilu 80 vuotta myöhemmin.
"Tänään venäläisetkin ovat marssineet Puolaan 'Valvomaan venäläisten etuja'. Puola on antautunut. Siellä vallitsee täydellinen kaaos. Saksa ja Venäjä ovat jakaneet maan keskenään. Ei millään usko, että tällaista tapahtuu 1900-luvulla."
Sodan hirmuteot tiedettiin
Lindgren työskenteli sodan aikana turvallisuuspalvelun postintarkastuksessa, joten hän oli hyvin perillä sodan julmuuksista, juutalaisvainoista ja balttien kaltoinkohtelusta. Euroopan ruokapula oli paikoin suoranaista nälänhätää, ja Lindgren kiitti Ruotsin hyviä oloja mutta tunsi suurta myötätuntoa ja syyllisyyttäkin suomalaisten ja muiden eurooppalaisten puolesta. Päiväkirjaan liitettyjen lehtileikkeiden ja kirjesitaattien perusteella voi päätellä, että sekä saksalaisten että venäläisten hirmuteot olivat tiedossa.
Vastakohdan sodan kurjuudelle tuo arkisen perhe-elämän kuvaus. Sotauutisten lomassa kerrotaan yksityiskohtia syntymäpäivien vietosta, elokuvissakäynneistä, joulunvietosta kinkkuineen ja lahjoineen. Samalla merkinnöistä huokuu syvä tietoisuus omasta etuoikeutetusta asemasta ja myös pelko sotaan joutumisesta. ”3.11.1942. Lindgrenin perheessä on tänään juhlittu Sturen 44-vuotispäivää kunnon pyttipannulla, savuankeriaalla ja kakulla, joten täällä me emme näe nälkää. Ainakaan vielä.”
Astrid Lindgren asui lähes koko aikuisikänsä Dalagatanilla samassa kerrostaloasunnossa, jonne muutti sotavuonna 1944. Talon edustan Vasaparkenissa hänet voi melkein nähdä puistonpenkillä Lassen ja Karinin leikkejä seuraamassa ja muiden äitien kanssa juttelemassa. Lähipostista kannettiin Lindgrenille parhaimmillaan ihailijakirjeitä seitsemän säkkiä päivässä.
Miljoonapainosten kuningatar tyytyi tavalliseen elämään
Lindgrenin perhe muutti keskellä sota-aikaa Vulcanuskadulta Dalagatanille. Siellä Astrid asui koko loppuelämänsä. Jotain mukavan pohjoismaista on siinä, että Ruotsin suosituin kirjailija asui yli 60 vuotta samassa kerrostaloasunnossa Dalagatan 46:ssa, johon lähiposti kantoi säkeittäin ihailijakirjeitä kaikkialta maailmasta.
Tärkeitä paikkoja kirjailijan koko elämän ajan olivat Tukholma, Furusund ja Vimmerby. Astrid Lindgren on haudattu Ericssonien sukuhautaan Vimmerbyn kirkkomaalle.
Astrid Lindgren jatkaa kirjoittamista Vimmerbyn keskusaukiolla. Ensimmäinen työpaikka paikallislehdessä 17-vuotiaana kävi kohtalokkaaksi, kun Astrid sai lapsen naimisissa olevan 50-vuotiaan päätoimittajan kanssa. Kaupunginhotelli todisti epäsuhtaista romanssia, joka pakotti Astridin muuttamaan Tukholmaan. Tiiviit yhteydet Vimmerbyhyn kuitenkin säilyivät koko elämän ja vielä kuolemankin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti