Suosikkejani ovat olleet Ja aurinko nousee ja Kenelle kellot soivat. Ja aurinko nousee -romaanin Ranskassa ja Espanjassa hengailevan porukan epäsovinnaisuus sopi hyvin opiskeluajan elämänpiirin. Kenelle kellot soivat puolestaan puhutteli yhden asian liikkeen tapaan.
Nuorena lukutapa on eläytyvä. Nyt vuosia myöhemmin romaanien maailmaa katsoo etäämmältä. Niiden maailmassa ja ihmiskuvassa näkee myös sellaista, mikä ei enää miellytäkään.
Kirjailijan brändinrakennuksen esikuva?
Romaanien päähenkilöt ja kirjailijan oma elämä pysyivät hyvin linjassa. Sotaa Italiassa, juomista ja lyömistä Pariisissa, vastarintaa Espanjassa, ammuskelua Afrikassa, syvänmerenkalastusta Karibialla. Romaanit tapahtuvat useimmiten eksoottisessa ympäristössä, jonka kirjailija tuntee hyvin.
Key Westin maisemaa hallitsee turkoosi meri, jonka ”pitkän valkoisen hiekkarannan takana kasvaa kookospalmuja”. Eksotiikkaa lisäävät mangrovepuut ja Hemingwayn talon viisikymmentä kissaa, jotka ovat kirjailijan kuusivarpaisen Lumikki-laivakissan jälkeläisiä.
Romaanien elämänpiiri eroaa arkisesta. Romaanihenkilöt eivät juuri käy töissä, ehkä kirjoittavat tai maalaavat jonkun tunnin, mutta eivät kärsi nälkää eivätkä varsinkaan janoa. Juominen alkaa lounaalta ja jatkuu pitkin päivää. Päähenkilö Thomas Hudson toteaa Saaret ja virta -romaanissa: ”En minä enää osaa puhua muuta kuin jääkylmää daiquiria. Tú hablas daiquiri tú?” Jatkuvan juomisen voi alkoholismin ohella tulkita myös kannanotoksi, sillä kieltolaki oli Yhdysvalloissa yleisesti voimassa 1920–1933 ja kielteiset asenteet paljon pitempään.
Hiukan yllättäen pulmallisilta nyt tuntuvat härkätaistelun ja metsästyksen yksityiskohtaiset kuvaukset – koskeekohan muitakin nykylukijoita? ”Tunnustelin sydäntä etujalan takaa sormilla, ja kun tunsin sen sykkivän nahan alla työnsin veitsen sisään, mutta veitsi oli lyhyt ja vain työnsi sydämen tieltään. – – Kun sain veren valutetuksi, ryhdyin avaamaan eläintä pikku veitselläni, sillä halusin edelleen esitellä taitojani.” Tuntuu kuin katsoisi lehtikuvia panamahattuisista setämiehistä tappamassa uhanalaisia eläimiä. Mutta kai tätäkin pitäisi lukea oman aikansa kehyksessä.
Millaisia ovat romaanihenkilöiden ihanteet? Mitä he tavoittelevat? Ihmistyyppi on lännenelokuvista tuttu kovis, ehkä vain vähän sofistikoituneempi. Toimii Hemingwayn maailmassa.
Hemingwayn suosikkijuoma oli daiquiri, joka piti tarjoilla jääkylmänä ja mielellään tuplana. Daiquiriin tulee neljä senttiä vaaleaa rommia, kaksi senttiä limemehua, sentti sokerisiirappia tai muuta makeaa. Nimensä daiquiri on saanut kuubalaisesta kaupungista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti