Poirotin synty ja kuolema

Agatha Christien ensimmäinen salapoliisiromaani oli Stylesin tapaus. Hän kirjoitti sen jo 1916, mutta se julkaistiin vasta 1920. Romaani menestyi ja avasi kirjailijanuran.

Jo Stylesin tapauksessa on nähtävissä Christien rikosromaaneille tyypilliset elementit. Tapahtumapaikkana on vauras Styles Courtin kartano Essexissä. Henkilögalleria koostuu yläluokkaisista oleilijoista, heidän palvelusväestään ja muutamasta ammatinharjoittajasta. Lukija tempautuu harmaasta arjesta mukaan seurapiireihin.

Stylesissa minä-kertojana on kapteeni Hastings, ja hän esittelee lukijoille belgialaisen ystävänsä Hercule Poirot’n. Poirot asuu Styles St. Maryn kylässä talossa, jonka Stylesin kartanon emäntä on antanut belgialaisten sotapakolaisten käyttöön. Eletään ensimmäisen maailmansodan aikaa.

Christien romaanit tapahtuvat usein lomahotelleissa. Kotikaupunki Torquayn hotelli Imperialissa Poirot ratkoo Vaarallisen talon murhaa (romaanissa kaupunki on St. Loo ja hotelli Majestic). ”Me istuimme eräällä Majestic-hotellin parvekkeella. Tämä hotelli on St. Loon suurin ja sijaitsee omalla avaralla palstallaan mereen pistävällä kallionkielekkeellä. Sen puisto palmuineen avautui edessämme, meri oli syvän sininen ja taivas kirkas. – – Huomaathan täällä on yllin kyllin kätköpaikkoja – tuuheita puita, palmuryhmiä, kukkivia pensaita. Kuka hyvänsä voi piiloutua mukavasti niiden taa ja olla täysin näkymättömissä.”

Ensimmäinen kuvaus Poirot’sta
Porot’n persoona ja toimintatavat muotoutuvat jo ensimmäisessä romaanissa sellaisiksi, joista hänet myöhemminkin tunnemme. Poirot opastaa Hastingsia: ”Me panemme tosiasiat järjestykseen, kunkin siististi omalle paikalleen. Me tutkimme – ja hylkäämme.”

Ensimmäinen kuvauksen Poirot’n henkilöstä tarjoaa Hastings. ”Poirot oli merkillisen näköinen pikku mies. Hän ei ollut juuri sataakuuttakymmentä senttiä pitempi, mutta hän oli varsin ryhdikäs ja esiintymiseltään hyvin arvokas. Hänen päänsä oli täsmälleen munan muotoinen ja se oli aina hieman kallellaan. Hänen viiksensä olivat jäykät ja sotilaalliset. Hänen asunsa oli miltei uskomattoman huoliteltu; tomuhiukkanen olisi varmaan tuottanut hänelle suurempaa tuskaan kuin luodinreikä. Ikäväkseni huomasin, että hän ontui nyt melko pahasti. Tämä merkillinen, keikarimainen pikku mies oli aikanaan ollut Belgian poliisivoimien suurimpia ylpeyksiä. Hänen salapoliisinvainunsa oli ollut ainutlaatuinen, ja hän oli saavuttanut useita suurvoittoja selvittäessään aikansa ongelmallisimpia rikostapauksia.”

Christien romaaneiden viehätys perustuu niiden arvoituksen luonteeseen. Arvoitusta havainnollistetaan pohjapiirroksin ja epäiltyjen luetteloilla. Lukijalle tarjotaan kuvina muun muassa Stylesin kartanon huonekaavio ja Niilin Karnak-risteilijän hyttijärjestys.

Poirotin ja Hastingsin esikuvana ovat tietysti olleet parivaljakko Sherlock Holmes ja Watson. Poirot osoittautui heti ensi romaanissa niin elinvoimaiseksi hahmoksi, että Agathan oli mahdoton myöhemmin luopua siitä. Lehdet tilasivat nimenomaan Poirot’sta kertovia jatkokertomuksia. Myös Hastings oli onnistunut hahmo, mutta kirjailija alkoi melko nopeasti kyllästyä häneen ja pudottikin hahmon joksikin aikaa unohduksiin. Kolmas vakiohenkilö oli Scotland Yardin etsivä Japp.

Esirippu ei sittenkään laskeutunut
Christie kirjoitti myös Poirot’n kuoleman romaanissa Esirippu laskeutuu, joka julkaistiin vasta kirjailijan kuoleman jälkeen. Vaikka kirjassa Poirot kuoli, hän jatkoi elämäänsä varsin hyvävoimaisena televisiossa. Monien mielikuvissa Poirot elää konkreettisena näyttelijä David Suchet’n hahmossa. Suchet teki mieleenpainuvasti lukuisia Poirot-tv-sarjoja ja -elokuvia, niin että romaanihahmoa on vaikea irrottaa enää hänen henkilöstään. Lukiessani uudelleen Christien tuotantoa aloin jopa vakuuttua siitä, että tekstit toimivat loppujen lopuksi paremmin elokuvien käsikirjoituksina kuin kirjoina.