Merielämää Montereyssä

Steinbeckien perheellä oli kesäasunto Montereynlahden tuntumassa, kolmisenkymmentä kilometriä Salinasista länteen. Perhe vietti paljon aikaa rantakaupungissa, ja aikuisiällä kirjailija asui siellä useaan otteeseen. Villinä vaahtoava meri ja kivikkoiset rannat luovat jännittävän vastakohdan Salinasin salaattipelloille.

Merenranta on Montereyn ydintä. Ympäristö tuntuu houkuttelevan väistämättä merielämän ja merenelävien tutkimiseen. Nykyisin rannan tuntumassa on kalaravintoloita, joista leijuu herkullinen tuoksu Cannery Row’lle.

Veijariromaanien ympäristö muuttuu Montereyssä todeksi. Ystävyyden talon ja Hyvien ihmisten juhlan Cannery Row’hun kiteytyy 1900-luvun alkupuolen kalifornialainen elonkirjo kaikkine iloineen ja rosoineen.”Cannery Row on runoelma”, kirjoittaa Steinbeck, ”se on kirkuva ääni, valonsävy, sävel, tottumus, kotikaipuun tunne, unelma. Cannery Row on rykelmäinen ja hajallinen paljous peltiä ja rautaa ja ruostetta ja puun pirstaleita, lohkeillutta katukäytävää ja rikkaruohon valtaamia tontteja, romukasoja, aaltopeltisiä sardiinisäilyketehtaita, kapakoita, ravintoloita ja porttoloita ja pieniä täyteen ahdettuja sekatavarapuoteja ja laboratorioita ja ruokalamurjuja.”

Mereneläviä ja sardiinitehtaita
Romaanien Cannery Row ja päähenkilö Docin merilaboratorio jatkavat edelleen elämäänsä Tyynenmeren kohinassa. Docin esikuvana on ollut paikallinen meribiologi Ed Ricketts, jonka kanssa Steinbeckilla oli pitkä parinkymmenen vuoden ystävyyssuhde. Ystävykset jakoivat kiinnostuksen biologiaan, ja usein laskuveden aikaan Steinbeck oli Rickettsin kanssa keräämässä näytteitä merenelävistä. Rickettsin laboratorio myi ”meren lumoavia elukoita, sieniä, vaippaeläimiä, merivuokkoja, meritähtiä ja käärmetähtiä ja meriaurinkoja ja niiden satumaisia ja kaikenkirjavia pikkuveljiä, meren eläväisiä liikkuvia kukkia, kuorellisia ja kuorettomia takakiduksisia kotiloita, piikkisiä, kyhmyisiä ja neulanteräviä merisiilejä, rapuja ja ravun sukulaisia, hummereita ja katkarapuja”.

Merilaboratorion, romaanihahmojen ja tapahtumapaikkojen montereyläiset esikuvat tunnetaan melko hyvin, ja monet niistä näkyvät edelleen kaupunkikuvassa. Rickettsin osittain palossa tuhoutunut laboratorio on säilytetty, ja merenrantaa myötäilevän Ocean View Boulevardin nimikin on muutetettu 1958 Hyvien ihmisten juhlan englanninkielisen nimen mukaan Cannery Row’ksi.

Aikoinaan Cannery Row’ta reunustivat sardiinitehtaat. Ympäristössä näkyy edelleen Steinbeckin aikainen kalateollisuus, vaikka toiminta on pääosin loppunut saaliiden hupenemisen myötä. ”He söivät jokaisen”, sanoi Steinbeck.

Montereyn huikeat merenrannat eivät houkuttele auringonottoon. Pikemminkin rannat innostavat Steinbeckin lailla merielämän ja merenpohjan tutkimiseen. Tuulisissa tyrskyissä käy mielessä, että Tyynenmeren nimi on toden totta kiertoilmaus, jolla on pyritty liudentamaan meren pelottavaa voimaa. Aikoinaan rannan parhaat paikat valtasivat ikävännäköiset sardiinitehtaat, ja vielä nytkin hylättyjä tehdasrumiluksia näkyy siellä täällä.

Ylikalastus oli kuitenkin 40-luvulla niin raivokasta, että kalakanta hiipui ja useat tehtaat lopettivat. ”Kun maa autioituu, on väki murheellista, yhtä murheellista kuin Cannery Row’n asujamisto silloin kun sardiinit oli pyydetty, pantu tölkkeihin ja syöty loppuun. Helmenharmaat aaltopellistä rakennetut säilyketehtaat olivat mykkiä, eikä niissä ollut enää muuta elämää kuin kierroksellaan vaeltava vahti.” Tätä nykyä rantakatua elävöittävät matkailijat, kalaravintolat ja Steinbeck-patsaat.

Paisano – ripaus intiaania, meksikolaista ja aasialaista
Kun Tyynenmeren rannasta nousee pari korttelia ylöspäin kohti kuvitteellista Tortilla Flatia eli ystävyyden talon seutua, päätyy hiljaiselle pientaloalueelle, jossa Steinbeckin perheen kesäasunto on rehevän kasvillisuuden peitossa. Tässä ystävyyden talossa on kirjoitettu kuolematonta proosaa ja juotu monta gallonaa viiniä Tortilla Flatin paisanojen malliin.

Romaanissa luokitellut humalan vaiheet kertovat todennäköisesti omastakin kokemuksesta: ”Aatteellisesti voidaan viinipullolliset luokitella seuraavasti. Ensimmäisen pullon kaulanrajaan saakka vakavaa ja keskittynyttä keskustelua. Kaksi tuumaa alemmaksi suloisenkatkeria muistelmia. Kolme tuumaa lisää, vanhojen ja menestyksellisten lemmenseikkailujen herättämiä mietteitä. Ensimmäisen pullon pohjaan ylimalkaista ja epämääräistä murhetta. Toisen pullon kaulanrajaan mustaa, epäpyhää toivottomuutta. Kaksi sormenleveyttä alemmaksi kuoleman tai kaipuun laulua.”

Montereyssä tuntee olevansa lähempänä Steinbeckin maailmaa kuin Salinasissa.

Steinbeck näkyy Pacific Grovessa ja naapurikaupunki Montereyssä monin tavoin, varsinkin merenrantaa reunustavalla Cannery Row’lla, joka on saanut nimensäkin Steinbeckin romaanin mukaan. Rantakadun kaliolla istuskelevat myös Hyvien ihmisten juhlan pummit Mackin johdolla.

Steinbeckin Salinas ja Monterey

Kuka John Steinbeck?
• 27.2.1902 –20.12.1968
• Syntyi Salinasissa kirjanpitäjän ja opettajan perheeseen
• Opiskeli Stanfordissa mutta ei suorittanut tutkintoa
• Naimisissa kolme kertaa: Carol, Gwen, Elaine
• Kaksi poikaa keskimmäisestä liitosta: Thomas ja John
• Pulitzer 1939, Nobel 1962
• Ystävyyden talo, Hiiriä ja ihmisiä, Hyvien ihmisten juhla, Vihan hedelmät, Eedenistä itään

Keskiluokkainen maailmanparantaja
Kalifornialainen Salinasin pikkukaupunki on rauhallinen, suorastaan unelias. Ydinkeskustassa ei helmikuisena arkipäivänä näy juurikaan elämää. Pääkaduilla liikkuu vain muutama kulkija, ja jokusesta kuorma-autosta nostetaan pahvilaatikkoja Main Streetin ravintoloihin, joista niistäkin vain muutama on päiväsaikaan avoinna.

1960-luvulla Steinbeck ennusti: ”Muistan ajan, jolloin Salinas, syntymäkaupunkini, ilmoitti asukasmääräkseen neljätuhatta. Nyt on asukkaita 80 000 ja luku kasvaa päätä pahkaa lisääntyvällä vauhdilla – kolmen vuoden kuluttua 100 000 ja kymmenen vuoden kuluttua kenties 200 000, eikä kehitykselle näy loppua.” Salinasissa on nyt 2020-luvulla noin 150 000 asukasta, joten ihan päätäpahkaista kasvu ei kuitenkaan ole ollut.

Salinas oli Steinbeckin aikaan parin tuhannen asukkaan pikkukaupunki, jossa viljeltiin vihanneksia ja hedelmiä. Se sijaitsee 145 kilometriä pitkän Salinasin laakson pohjoisosassa. Eedenistä itään sijoittuu tähän ympäristöön: romaanin työnimenä oli ihan loppusuoralle ”Salinasin laakso”.

Steinbeck-keskus houkuttelee kirjaihmisiä
Main Streetin yllä komeilee Salinas isoin kirjaimin. Kadun päässä on vetonaulana Steinbeck-keskus, joka houkuttelee kaupunkiin meitä kirjan ystäviä. Keskus osoittautuu todellakin paremmaksi nimitykseksi kuin museo, vaikka rakennukseen on koottu kirjailijan jäämistöä ja käsikirjoituksiakin. Pääpaino on kuitenkin kirjoihin liittyvillä kuvaelmilla, joita höystetään kirjailijan elämään ja aikaan liittyvillä esineillä. On kirjoituskonetta, Nobel-videota ja tuunattu matka-auto, jolla Steinbeck kiersi Charley-koiran kanssa Yhdysvaltoja. Kirjojen sisältöä ja henkilöhahmoja on havainnollistettu koulutyyliin kuvin ja videoin.

Steinbeck-keskus on epäilemättä Salinasin ykkösnähtävyys. Niin kuin monissa muissakin maailmankolkissa kirjailija ei täälläkään ollut omana aikanaan kaupunkinsa suosikkipoikia. Kausityöläisten puolesta puhuminen ei ollut viljelijöiden mieleen paikkakunnalla, joka eli vihannesten ja hedelmien viljelystä. Salinasia kutsuttiin Yhdysvaltain salad bowliksi eli salaattikulhoksi, ja viljelijöiden yhdistykset olivat merkittäviä vallankäyttäjiä. Kirjailijan tunnettuuden lisääntyessä kaupunki kuitenkin ymmärsi unohtaa ristiriidat ja hyödyntää omaa poikaansa paikkakunnan maineen rakentamisessa.

Steinbeck-keskuksessa oli paitsi kirjailijan alkuperäisesineistöä myös paljon romaaneihin perustuvia kuvaelmia ja videoesityksiä. Siellä voi tutustua vaikkapa Docin merilaboratorioon ja Lee Tshongin sekatavarakauppaan. Steinbeckin kotitalo on aivan keskuksen lähellä.

Steinbeckien kirjanpitäjä-opettajaperhe neljine lapsineen eleli Central Avenuella kodikkaassa kaksikerroksisessa omakotitalossa. Talo huokuu ylemmän keskiluokan hyvinvointia ilman merkkejä vihan hedelmistä tai ystävyyden talon pummeista. Perheeseen syntyi lapsia kahdessa sarjassa, ja nuorimmat John ja Mary olivat läheisiä leikkitovereita. Omakotitalon toisesta kerroksesta johtavat hyvin hoidettuun pihaan portaat, joissa voi melkein nähdä Johnin ja pari vuotta nuoremman Maryn kirmailevan. Mutta miten ihmeessä tästä hiljaisesta kalifornialaisesta pikkukaupungista tullaan maailmankuuluksi kirjailijaksi?

Steinbeckien kotitalo on Salinasin keskustassa. Hyvinvoivassa ympäristössä kasvoi kirjailija, joka kuvasi myötätuntoisesti kausityöläisten pahoinvointia. Kirjailijanura ei kuitenkaan ollut Steinbeckille itsestään selvä, sillä lapsena hänelle ”sanat olivat paholaisia ja kirjat vihollisia”.