Luonnon suuri kirja

Steinbeck opiskeli muutamia vuosia Stanfordin yliopistossa San Franciscossa, jonne on matkaa satakunta mailia Salinasista. San Francisco oli Steinbeckille se nuoruuden Pariisi, jossa Hemingway ja kadotettu sukupolvi sai kirjailijankasteensa. ”Kun olin lapsi ja asuin Salinasissa, kutsuimme San Franciscoa ’cityksi’. Se oli tietenkin ainoa suuri kaupunki, jonka tunsimme.” Opinnot Stanfordissa koostuivat lähinnä englannin ja kirjallisuuden kursseista, mutta mukana oli joitain hajakursseja luonnontieteistä. Opiskelu oli rikkonaista ja katkesi usein keikkatöiden ajaksi. Tutkinto jäi lopulta vain vanhempien haaveeksi.

Kirjoissaan Steinbeck puhuu harvoin San Franciscosta. Kuitenkin matkakirjassa hän kuvaa kaupunkiin saapumista: ”San Francisco järjesti minulle oikein näytöksen. Katselin sitä lahden ylitse, valtatieltä, joka ohittaa Sausaliton ja vie kaupunkiin Golden Gate -siltaa pitkin. Iltapäivän aurinko maalasi sen valkoiseksi ja kultaiseksi – se kohosi kukkuloillaan kuin pyhä kaupunki onnellisessa unessa.”

Punapuumetsässä vallitsee katedraalin hiljaisuus
Luontoon ja luonnonilmiöihin Steinbeckilla oli syvä yhteys. Varsinkin Pohjois-Kalifornian mahtavat punapuumetsät puhuttelivat häntä: punapuiden ikä – ”ne ovat toisen aikakauden suurlähettiläitä” – ja valtava koko herätti hänessä pelonsekaista kunnioitusta. ”Olen tuntenut nämä jättiläiset varhaisimmasta lapsuudestani saakka, olen elänyt niiden parissa, leiriytynyt niiden juurelle ja nukkunut niiden lämpimiä jättiläisruumiita vasten, eikä arka kunnioituksen tunteeni ole väljähtynyt seurustelun arkipäiväisyyden vuoksi.” Punapuiden keskellä Steinbeck joutui niiden taikavoiman valtaan: korkeuksiin nousevat rungot ja ympäröivä hiljaisuus synnyttivät lähes uskonnollisen kokemuksen.

”Kun on kerran nähnyt punapuut, on saanut olemukseensa lähtemättömän merkin. Kukaan ei ole koskaan kyennyt tyydyttävästi maalaamaan tai valokuvaamaan punapuita. Niiden ympärilleen hengittämää tunnelmaa ei voi välittää millään taiteen ilmaisukeinolla.”

Ympäristön ja ihmisen yhteys
Steinbeckin romaaneissa ihmiset sulautuvat ekosysteemiin osaksi ympäristöä. Myrsky, auringonpaiste ja kuivuus muovaavat ympäristöä ja yhteisöitä. Ankarat luonnonolot koettelevat ihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia sadon onnistumisesta. Tuntemattomalle jumalalle -romaanin päähenkilöt matkaavat tilapäistöihin junalla, joka kulkee kuivillaan olevan Salinasjoen viertä. ”He matkustivat Montereystä pitkin pitkää Salinasin laaksoa, harmaankultaista väylää kahden vankan vuorijonon välissä. Junan ikkunoista he näkivät, miten tuuli puhalsi pitkin laaksoa merta kohti, pakotti viljan maata myöten, kunnes se muistutti sileäkarvaisen koiran turkkia, ajoi juuriltaan tempaamiensa kasvien laumoja laakson suuta kohti ja puhalsi puut toispuoleisiksi, kunnes ne olivat pysyvästi sen mallisia.” Katseella ennakoidaan kuivan tuulen tuomia kovia aikoja.

Santa Cruz sijaitsee 100 kilometriä San Franciscosta etelään ja 60 kilometriä Salinasista pohjoiseen. ”Santa Cruzissa on hiekkaranat, ja siellä on kaikenlaisia huvituksia, erilaisia kojuja ja pieniä autoja joilla saa ajaa”, kuvataan Tuntemattomalle jumalalle -romaanissa. Rannan huvipuisto oli toiminnassa jo Steinbeckin aikana.

Kuivuus ja sadon menettäminen on keskeinen lähtökohta myös pääteos Vihan hedelmissä. ”Ja terävän auringon helottaessa joka ainoa päivä nuoren viljan terät kadottivat vähitellen jäykkyytensä ja pystyasentonsa; ne taipuivat ensin kaareksi, ja sitten, korsien heikentyessä, kunkin terä kumartui maata kohden. Sitten oli kesäkuu, ja aurinko paistoi vielä äkäisemmin.” Kuiva tuuli yltyi, ja tomu peitti maan sekä taivaan. Tästä luonnonilmiöstä saa Vihan hedelmissä alkunsa oklahomalaisten vuokraviljelijöiden kurjuus ja joukkomuutto Kaliforniaan. Ekohenkinen Steinbeck korosti toistuvasti ihmisen syvällistä yhteyttä luontoon ja maahan. ”Jos miehellä on vähän maaomaisuutta, tuo maa on hän itse, se on osa hänestä, ja se on aivan niin kuin hän.”