• 14.11.1907–28.1.2002
• Maanviljelijäperheen tytär Vimmerbystä
• Avioituminen ja kirjailjanura Tukholmassa
• Kirjailijantyön ohella kustannustoimittajana Rabén & Sjögren -kustantamossa
• Kirjoja käännetty sadalle kielelle ja myyty yli 165 miljoonaa.
• Elokuvia, televisiosarjoja, animaatioita
• Ruotsin valtion kirjallisuuspalkinto, H. C. Andersen -mitali, Ruotsin akatemian kultamitali
• Peppi Pitkätossu, Melukylän lapset, Vaahteramäen Eemeli, Kalle mestarietsivä, Saariston lapset
Melukylän lapset – iloa sukupolvesta toiseen
Melukylän lapset on ainoita kirjasarjoja, jota luin lapsena useita kertoja. Myös tytär luki kirjat uudelleen ja uudelleen.
Melukylän eli Bullerbyn esikuvana on ollut kirjailijan isän lapsuuskoti Sevedstorp. Sieltä on sarjan ensimmäinen kuva, keskellä kirjan kuvitusta ja viimeisenä teemapuiston Melukylä.
Arkista ja kodikasta
Mikä Melukylässä viehätti? Kodikas kolmen talon ja kuuden lapsen kylä? Ehkä, mutta etenkin lapsen hyvän arjen kuvaus.
Minäkertoja on 7-vuotias Liisa. Liisa tarinoi arkisista asioista helpoilla sanoilla ja lauseilla. Tekstikoko on sopivan iso ja piirroskuvat hyväntuulisia.
Liisan arjessa kivat tapahtumat seuraavat toisiaan: syntymäpäivä, oman huoneen saaminen, kesäloman alku ja joulunodotus. Jännitystä tuovat myrsky, kummitusjutut ja yö heinäladossa.
Liisan veli Saku on tarinan humoristi. Saku matkii, kun tytöt leikkivät hienoja rouvia: ”Kuinka rouva menettelee, kun saa piparkakkunsa niin hienoiksi? Voisinko minä saada ohjeen?” Koululaishuumori uppoaa.
Saku, Naku, Liisa, Olli, Riitta ja Anna – Melukylän iloinen lapsikatras viettää onnellista elämää pienessä smoolantilaisessa maalaiskylässä.
Kirjailija ei ole opettaja
Yksi Melukylien viehätys on se, että kirjat eivät opeta mitään. ”Sellaisesta minä viis veisaan!" kirjailija sanoi, kun häneltä kysyttiin kirjojen oppimiseen liittyviä tavoitteita.
Yksinkertainen on Melukylässä kaunista. ”Ei pitkiä eikä monimutkaisia virkkeitä, ei teoreettista pohdiskelua, ei vaikeatajuisia sanoja, eikä jäykkiä moraalisaarnoja!” Sellainen on Astrid Lindgrenin tapa kirjoittaa.
Millaista on olla lapsi
Haastattelussa Astrid Lindgreniltä kysyttiin, mikä on hänen kirjojensa menestyksen salaisuus. Hän totesi, että ei ole vippaskonsteja, pitää vain muistaa oma lapsuutensa.
Melukylä muistuttaakin Astrid Lindgrenin, silloisen Astrid Ericssonin kotipaikkaa. Kirjailijan taustoihin ja lapsuuden maisemiin voi edelleen tutustua smoolantilaisessa Vimmerbyn pikkukaupungissa, joka on noin 300 kilometriä Tukholmasta etelään. Perhe ja naapurit osoittautuvat tutuiksi melukyläläisiksi. Astrid taitaakin itse olla Liisa ja isoveli Gunnar Saku.
Kolmen vierekkäisen talon Melukylä on Sevedstorp, jonka keskitalossa oli Astridin isän lapsuudenkoti. Ericssonin perheen kotitila Näs – Astridin oma lapsuudenkoti – on museona, jossa on kirjailijan elämää esittelevä näyttely, upea puutarha ja viihtyisä ravintola.
Näs on mainio vierailukohde kesällä. Sitä ylläpitävät Astridin veljen Gunnar Ericssonin tyttäret. Museon näyttely avautuu paremmin, kun lukee etukäteen kirjailijan elämäkerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti