tiistai 14. syyskuuta 2021

Dostojevskin Pietari

Kuka Fjodor Dostojevski?
• 30.10.1821 –28.1.1881
• Alempaan keskiluokkaan kuuluvan lääkäriperheen lapsi
• Opiskeli insinööriksi, ryhtyi kirjailijaksi
• Sosialismista kuolemantuomio, joka vaihtui vankileiriksi 1849–54
• Vaimot: Maria 1857–1864 (k.), Anna 1867–1881
• Sairasti epilepsiaa, peliriippuvainen, vakaumuksellinen kristitty
• Romaaneja: Rikos ja rangaistus, Idiootti, Karamazovin veljekset

Luin Rikoksen ja rangaistuksen ensi kertaa 18-vuotiaana. Se oli elämäni voimakkaimpia lukukokemuksia. Kirjan päähenkilön sisäiset ristiriidat tulivat uniin yö toisensa jälkeen. Heräsin keskellä yötä usein katumuksensekaiseen kauhuun, koska olin tullut murhanneeksi Aljona Ivanovnan.

Sorrettujen ja solvattujen asialla
Voimallisesta lukukokemuksesta alkoi yhteinen taipaleemme. Luin peräkkäin koko Dostojevskin suomennetun tuotannon. Köyhää väkeä, Sorrettuja ja solvattuja, Muistelmia kuolleesta talosta, Kirjoituksia kellarista, Idiootti, Riivaajat, Pelurit, Karamazovin veljekset. Ja jatkoksi pitkän joukon muita venäläisiä klassikoita.



Dostojevskin tuotannosta ehdoton suosikkini on Rikos ja rangaistus eheytensä ja intensiivisyytensä takia. Karamazovin veljekset on filosofinen ja välillä raskaskin teos, mutta monet kirjailijat ovat pitäneet sitä merkittävänä oman uransa kannalta.

Romaaneista etenin elämäkertoihin, joihin kirjailijan traagiset vaiheet on tallennettu enemmän tai vähemmän fiktiivisistä näkökulmista. Onhan siinä aihetta tarinaan, kun nuorimies saa kuolemantuomion keskustelukerhoon kuulumisesta ja joutuu vielä teloituskomppanian eteen ennen viime hetken armahdusta. Dostojevskille itselleen tapahtuma antoi elämänpalon ja vahvisti kristillistä uskoa, jonka kanssa myös monet hänen romaanihenkilönsä kamppailevat.

Elämäkerroista siirryin ahmimaan Dostojevskia käsitteleviä filosofis-kristillisiä esseitä ja syvyyspsykologisia analyyseja. Ajatuksenkulut tuntuivat palautuvan lopulta aina hyvän ja pahan, tietoisen ja piiloisen, rationaalisen ja epärationaalisen vastakkainasetteluun. Dostojevski tarkastelee ihmisyyden ydinkysymyksiä.

Kuinka monenlaisiin pohdintoihin ja teksteihin ovatkaan Dostojevskin romaanit lukijansa innostaneet. Nuoruuden hulluudessa kävin itsekin käsiksi aiheeseen ja kirjoitin sivugradun Rikoksesta ja rangaistuksesta. Hyvä tavaton.



Nuorena ei kaihda klassikoita eikä suuria aiheita. Laudaturtyön naputtelin kirjoituskoneella ja lähdeviitteet tallensin käsin muistikortteihin, joita säilytin vihreässä arkistolaatikossa. Kyllä oli opinnäytteiden teko työlästä aiemmin.

4 kommenttia:

  1. Riitta Matkailija

    "Luin Rikoksen ja rangaistuksen ensi kertaa 18-vuotiaana. Se oli elämäni voimakkaimpia lukukokemuksia."

    Samoin, luin sen Sinua pari vuotta vanhempana ollessani ensimmäistä vuotta opekoulutuksessa. Aloitin aamulla, enkä päässyt siitä irti: jätin päivän luennoille menemättä.

    Kirjoina Dostojevskia;teattereissa Dostojevskia ja lopulta vaelleltiin Pietarissa Dostojevskin jäljillä.
    = vertailepa intoamme:
    https://www.city.fi/blogit/hikkaj/dostojevski
    https://hikkaj.blogspot.com/2016/04/pietarin-opas-d.html

    Ja ikään kuin aameneksi täältä näet että Päätalokin oli myyty Rikokselle ja rangaistukselle: https://hikkaj.blogspot.com/search?q=rikos+ja+rangaistus

    Sohasitpa oikein kunnolla kepillä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Kävin lukemassa postauksesi, kiinnostavaa. Oli muuten uusi juttu tuo Päätalo-sitaatti.

      Poista
    2. Hemingwayn talossa olen miekin vieraillut, mutta Kuubassa, jossa hän asui parikymmentä vuotta ennen itsemurhaa.

      Kafkan asuntokin kävellen ohitettu. Vaan oletkos käynyt Laxnessin kotona Islannissa? Jos et niin tässä olisi tarjolla kulkuohjeeni Gljúfrasteinniin:
      https://hikkaj.blogspot.com/2013/05/mannerlaattojen-repeama-katellaanpa.html

      Vierittele kohtaan 'Laaksoissa ja tuntureilla'.
      Mahtava siellon vaellella avaruudessa ja tuulentuiverruksessa.

      Seisaaltaan se muuten Halldórkin kirjansa kirjoitti kuten kolme vuotta vanhempi Ernest.

      Poista
  2. Onpa harmi, ettei tullut siellä poikettua. Oli melko kiireinen kokousmatka, mutta mannerlaattojen laitoja ehdittiin kuitenkin ihmetellä.

    VastaaPoista

Ja nyt jotain ihan muuta – Sotapäiväkirjat

Astrid Lindgrenin lastenkirjat tuntevat kaikki. Aikuisen Astridin arjen kohtaa sotapäiväkirjoissa, jotka on kirjoitettu vuosina 1939–1945 mu...